Linkkejä
Ajankohtaista
Ruokaohjeita
Palautetta
MAIDOSTA JA MAIDON TERVEYSTEKIJÖISTÄ
29.12.03
Maito ja maitotuotteet sekä niistä erityisesti voi ovat puhuttaneet sekä ravintotieteilijöitä että heidän yleisöään jo nelisenkymmentä vuotta. Rasvakeskustelussa voista varoitetaan, mutta jos viitteitä tutkimuksiin voin vahingollisuudesta pyytää, niitä ei tunnu löytyvän. Olisiko syy siinä, että niitä ei yksinkertaisesti ole?
Jos tutkimuksiin kuitenkin viitataan, silloin mainitaan vuosikymmenien takaisia mahdollisesti tarkoitushakuisia tutkimuksia siitäkin huolimatta, että uutta, aikaisemman tutkimuksen kyseenalaistavaa tutkimusta on ilmestynyt ja että aikaisempien tutkimusten tarkistuksia on tehty. Niistä tiedottaminen, suositusten tarkistaminen ja asiallinen keskustelu näyttää jäävän intohimojen, arvovaltakysymysten, liiketaloudellisten ja puoluepoliittisten asenteiden jalkoihin.
Maito puhuttaa myös ihmisen perimän mukaisen eli kivikautisen aterioinnin näkökulmasta. Kuuluvatko maito ja maitotuotteet kivikautiseen ruokaan? Kivikautisen ravitsemuksen tutkijat ovat maidon suhteen yleensä yhtä kriittisiä kuin viljojenkin. Kuinka perusteltua tällainen kriittisyys on, riippuu siitä, mitä "kivikautisella" tarkoitetaan. Vuosilukuihin tuijottamisen sijaan on mielekkäämpää tarkastella kysymystä ravintokulttuurin näkökulmasta.
Nisäkkäät, joihin ihminen kuuluu, jäävät henkiin vain emojensa maidon turvin. Täydellä syyllä voi siis sanoa, että maito on nisäkkäille täydellistä ravintoa. Siitä huolimatta, että eri nisäkäslajien maito eriää koostumukseltaan, ihminen pystyy käyttämään ja hänen tiedetään jo tuhansia vuosia käyttäneen niistä muutamien – mm. vuohen, lampaan, lehmän, hevosen ja poron - maitoa ravinnokseen. Kuitenkaan ei tiedetä tarkasti, milloin ja missä olosuhteissa maidon käyttö on alkanut.
Eläinten maidon käytöstä ravinnoksi paleoliittisella kaudella ei ole tietoa. Neoliittiselle kaudelle siirryttäessä, maanviljelyksen vallankumouksen levitessä ympäri maapalloa, karjanhoito levisi vain joillekin alueille. Vielä viime vuosikymmeniin saakka maapallolla on säilynyt etnisiä ryhmiä, joiden elämäntapa on "kivikautinen" ja ruoka "kivikautista" eli he eivät käytä viljaa ja maitoa. Samaan aikaan suurin osa ihmiskuntaa on siirtynyt teolliseen aikakauteen ja käyttää teollisesti pitkälle muunnettua ruokaa ravintonaan.
Kivikautisen ravitsemuksen tutkija, professori Loren Cordain arvelee, että sukupolvissa laskettuna maidon käyttöön sopeutuminen vie aikaa viisikymmentä sukupolvea. Niillä alueilla maapallolla, joilla väestö pystyy käyttämään maitoa, käyttö on siis alkanut varhemmin kuin alueilla, joiden väestölle maito aiheuttaa ruoansulatusongelmia. Esimerkiksi kiinalaiset ja kaakkoisaasialaiset ovat lähes sataprosenttisesti laktoosi-intolerantteja. Toisin sanoen heillä ei ole tuoreen maidon sisältämän sokerin eli laktoosin sulattamiseen tarvittavaa entsyymiä. Kuitenkin on laktoosi-intolerantteja, jotka pystyvät käyttämään jossakin määrin hapanmaitotuotteita, joissa laktoosi on jo pilkkoutunut käytettävään muotoon.
Maidon käyttöä Suomessa
Suomessa maidonkäytön historiasta on toisistaan eriäviä olettamuksia. Hiukan alle viidennes eli noin 900000 suomalaista on laktoosi-intolerantteja, mikä merkinnee sitä, että heidän suvuissaan maitoa ei vielä ole käytetty professori Cordainin mainitsemia viittäkymmentä sukupolvea. Noin yksi prosentti väestöstä ei siedä maidon proteiineja.
Nyky-Suomessa lehmänmaidon käyttö ravinnoksi on yleistä. Eroja käyttötavoissa aikaisempiin vuosisatoihin ja vuosikymmeniin kuitenkin on. Nykyaikana maidon ja maitotuotteiden käyttö on yleisempää kuin ennen. Määrän lisäksi myös laatu on kokenut muutoksen.
Vielä noin viisikymmentä vuotta sitten maito oli pastöroimatonta ja homogenoimatonta luomukokomaitoa, josta rasvaa ei ollut poistettu. Tuoretta maitoa käytettiin kylmien säilytystilojen puuttuessa harvemmin, se hapatettiin viiliksi, juotiin piimänä tai syötiin kokkelina maidon kera sekä valmistettiin kotijuustoiksi. Kotivoi kirnuttiin hapatetusta kermasta.
Nykyiset maitotuotteet poikkeavat monin eri tavoin viidenkymmenen vuoden takaisista. Piimän tilalle ovat tulleet tuore maito ja monenlaiset maitojuomat. Maito pastöroidaan, jotta vahingolliset bakteerit tuhoutuisivat, tai se iskukuumennetaan, jotta se säilyisi pilaantumatta pitkiäkin aikoja. Maidon rasvat pilkotaan pieniksi ja tasakokoisiksi homogenoimalla, jotta kerma ei nousisi maidon pinnalle. Maidosta poistetaan sen luonnollista rasvaa ja tilalle lisätään vitamiineja, erilaisia maitohappobakteereita, aromeja jne. Luonnonmukaista täysipainoista ravintoa muokataan luonnottomaan, tasapainottomaan muotoon.
Erityisesti maidon rasvoja kohtaan on viimeisten parin kymmenen vuoden ajan kehitetty epäluuloa. Tähän lähes vainoharhaisuutta lähestyvään asennoitumiseen ei kuitenkaan löydy mitään järkevää, tieteellisesti todistettua syytä. Päinvastoin kuin kymmenien vuosien takaisten tutkimusten pohjalta on väitetty, viimeaikaiset tutkimukset osoittavat maidon rasvoilla ja muilla ainesosilla olevan monia merkittäviä terveystekijöitä.
Maidosta löytynyt monia terveystekijöitä
Professori Kalle Maijala mainitsee Suomen Kuvalehden nro 2/2003 Puheenvuoro-palstalla olleessa artikkelissaan vaikuttavan luettelon maidon terveystekijöitä: juusto suojaa hammasmädältä; kalkki edistää kasvuikäisten luuston kehitystä, estää ja parantaa osteoporoosia sekä vähentää munuaiskivien vaaraa; kalkki, magnesium, kali ja peptidit alentavat verenpainetta; fosfolipidit suojaavat mahahaavalta; lyhyet ja keskipitkät rasvahapot parantavat suolen limakalvoa ja estävät bakteerien kasvua; kalsiumfosfatidit suojaavat paksusuolisyövältä; laktobasillit tuottavat syöpää ehkäiseviä yhdisteitä; konjugoidut linolihapot (CLA) ja jotkut maidon proteiinit suojaavat eräiltä syöviltä.
Maidon bioaktiivisilla aineosilla on lukuisia edullisia fysiologisia vaikutuksia. Maidon CLA eli konjugoitu linolihappo, A-vitamiini ja betakaroteeni estävät syöpää ja verisuonten kalkkeutumista sekä voihappo ja erilaiset eetterilipidit kasvainten muodostumista. Maidon omega-3-rasvahappo vaikuttaa edullisesti allergioihin, migreeniin, rytmihäiriöihin ja kuukautiskipuihin. Eräät aineosat lisäävät hyvänolon tunnetta ja vähentävät kipua, toiset vahvistavat immuunijärjestelmää, toiset alentavat verenpainetta. Maidossa on aineosia, jotka auttavat kivennäisaineiden ja vitamiinien imeytymisessä, estävät verisuonitukoksia ja torjuvat mikrobeita.
Professori Maijala huomauttaa saksalaisen professori E. Rennerin tutkimuksessa vuodelta 1995 todetun, että maidon yli neljästäsadasta rasvahaposta 45 painoprosenttia on veren kolesterolia alentavia, 41 prosenttia neutraaleja ja vain 14 prosenttia kolesterolia nostavia. Maitoa ja jogurttia päivittäin käyttäneiden kolesterolitaso on alempi kuin muun väestön. Maijala huomauttaa, että mikään tutkimus ei ole osoittanut, että täysmaito lisäisi veren kolesterolia.
Maidon luonnollinen transrasvahappo CLA eli konjugoitu linolihappo on viime vuosina ollut erityisen huomion kohteena merkittävien terveysvaikutustensa vuoksi. Sen sijaan hydrogenoiduissa kasviöljyissä muodostuvat transrasvahapot on havaittu terveydelle monin tavoin vahingollisiksi jopa niin, että niiden merkintä tuoteselostuksiin erillään muista rasvahapoista tulee voimaan lähivuosina esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Maidon rasva on tärkeä A-, D-, E- ja K-vitamiinin lähde, ja maidon heran vesiliukoisista vitamiineista tärkeimmät ovat B1- ja B12-vitamiini. Professori Maijala huomauttaa myös maidon sisältämän foolihapon ja B6-vitamiinin merkityksestä verisuonten ahtautumisen välttämisessä. Parhaiten maidon hyvät ominaisuudet hyödyntyvät kokomaitotuotteita käytettäessä.
Yhteenvetona voidaan täydellä syyllä todeta, että maito ja maitotuotteet ovat tärkeä osa suomalaista nykykivikautista ravitsemusta kohtuullisesti käytettyinä ja edellyttäen, että ne on tehty kokomaidosta, että niistä ei ole poistettu mitään eikä lisätty mitään muuta kuin hapanmaitotuotteisiin hapatetta ja voihin suolaa.
LÄHTEITÄ
MAIJALA, KALLE. Maidosta löytynyt monia terveystekijöitä. Puheenvuoro. Suomen Kuvalehti 2/2003.
MAIJALA, K. 2002. Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus: Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari, Helsinki, 27.5.2002. Maa- ja elintarviketalous 8: 71 s. http://www2.mtt.fi/met/pdf/met8.pdf
GRIINARI, M. 2002. Maidon CLA - rasvaongelman ratkaisu?. In: Kalle Maijala (toim.). Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus, Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari, Helsinki, 27.5.2002. Maa- ja elintarviketalous 8: s. 52-64. http://www.mtt.fi/met/pdf/met8.pdf
JÄRVELÄ, I. 2002. Ihminen, laktaasigeeni ja laktoosi-intoleranssi. In: Kalle Maijala (toim.). Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus, Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari, Helsinki, 27.5.2002. Maa- ja elintarviketalous 8: s. 64-71. http://www.mtt.fi/met/pdf/met8.pdf
MAIJALA, K. 2002. Lehmän maidontuotannon merkitys kansamme hyvinvoinnille. In: Kalle Maijala. Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus, Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari. Maa- ja elintarviketalous 8: s. 37-51. http://www.mtt.fi/met/pdf/met8.pdf
MAIJALA, K. 2000. Maidon merkitys ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Helsingin Yliopiston Kotieläintieteellisen laitoksen julkaisuja 52, Helsinki.
RENNER, E. 1995. Importance of milk and its different components for human nutrition and health. Proc. NJF/NMR-Seminar no. 252 (Eds. Mantere-Alhonen, S. & Maijala, K.):7-22.
CORDAIN, L. The PaleoDiet. John Wiley & Sons. 2002.