Linkkejä
Ajankohtaista
Ruokaohjeita
Palautetta
RUOKA JA JUOMA - IHMISKUNNAN SUURIMPIA ONGELMIA
25.08.2004
Oli ruokaa liian vähän, sopivasti tai liian paljon, yhtäkaikki syömiseen ja juomiseen tuskin kukaan suhtautuu välinpitämättömästi. Tällä hetkellä vähähiilihydraattisen ruokavalion eri variaatiot kuumentavat tunteita.
Näillä sivuilla ja kirjassa Kivikautta kiloille kerrotaan yksityiskohtaisesti ihmislajin ravitsemuksesta sen tutkimusaineiston pohjalta, mitä on ollut käytettävissä. Selvää on, että kaikkea tutkimusta ei ole mahdollista mainita ja että aineistoa tulee koko ajan lisää.
Ruokavalintoja ei koeta pelkästään henkilökohtaisiksi, vaan niihin otetaan kantaa myös yhteiskunnan tasolla. Ne, jotka ovat eläneet tarpeeksi kauan, muistavat monia käännöksiä ja kuperkeikkoja niin suhtautumisessa ruoka- kuin nautintoaineisiin. Esimerkkejä asiantuntijoiden ja poliitikkojen suositusten ja ratkaisujen absurdiudesta ja suoranaisesta piittaamattomuudesta ihmisten terveyttä kohtaan on riittämiin viimeisten viiden kymmenen vuoden ja erityisesti kevään 2004 ajalta. Usein kannantotot perustuvat ideologioihin, liike-elämän intresseihin ja muihin terveyteen liittymättömiin motiiveihin.
Suhtautuminen joidenkin yleisesti käytettyjen, terveysriskejä aiheuttavien aineiden käyttöön muuttuu yleensä vasta, kun niiden haittavaikutukset tulevat yhteiskunnalle liian kalliiksi. Muutama kymmenen vuotta sitten demokratian nimissä edistettiin nuorten tupakoimista sijoittamalla kouluihin tupakkahuoneita, mutta keuhkosyövän lisäännyttyä tupakan vaaroista alettiin hälyttää tupakkapakkauksissa. Alkoholin käytön vaarat sekä terveydelle että yhteiskunnalle tiedetään, mutta niiden haitat eivät ole vielä näköjään nousseet tarpeeksi vakaviksi kansanterveydelle, koskapa viinaksien hintaa alennettiin tänä vuonna muutenkin viinahöyryisen vapunpäivän kunniaksi. Alkoholisoitumisen aiheuttamista kuluista väitellään, mutta veromaksajien maksaessa laskut alkoholipolitiikkaan tuskin tulee muutosta lähiaikoina. Virhearviointien tunnustaminen ja niiden oikaiseminen ei kuulu politiikkaan, niiden peitteleminen ja selittäminen parhain päin kylläkin.
Nautintoaineiden aiheuttamien terveysongelmien ohella jokapäiväinen ruoka ja sen joko lihottava tai laihduttava vaikutus kuuluu kestopuheenaiheisiin. Samaan aikaan kun kiistellään juomista eli siitä, oppivatko suomalaiset nauttimaan alkoholia sivistyneesti, ts. olemaan juopottelematta, on menossa väittely vähä- vs. runsashiilihydraattisista ruokavalioista dieettiväittelyssä. Kannanotoissa heijastuvat henkilökohtaiset mielipiteet ja tausta, oli kysymys ns. asiantuntijasta, poliitikosta tai tavallisesta kansalaisesta. Media herkuttelee näillä aiheilla ja lietsoo tulta taustavaikuttajien toivomusten mukaan.
Ruoka- ja nautintoaineiden lyhytaikainen historia osoittaa, että terveydelle vaarallisia aineita suositaan, jopa suositellaan aikansa. Muutaman kymmenen vuoden aikainen suolalla pelottelu on tehnyt tehtävänsä eikä suola enää puhuta, mutta sokerin vaaroista on vasta viime aikoina alkanut näkyä kannanottoja. Maitorasvojen kuvitellut vaarat ovat saaneet kansan lähes hysterian partaalle, kun taas teollisten transrasvojen varsin todelliset haittavaikutukset ovat toistaiseksi Suomessa tabu, asia, josta mieluummin vaietaan kuin puhutaan.
Kun herkkusuut kehuvat, missä ravintoloissa he ovat mitäkin kulinaarisia nautintoja kokeneet, tiukkapipot kalorinvahtaajat syyllistävät ns. elämäntapasairauksista kärsiviä heidän oletetusta herkuttelustaan. Erityisesti ylipainoisten ja diabeetikkojen koetaan itse aiheuttaneen ongelmansa. (Kiintoisaa on, että alkoholilla terveytensä pilanneita ymmärretään, säälitään ja heidän itsetuhoiselle käyttäytymiselleen keksitään mitä ihmeellisimpiä syitä. Yksi ja ehkä perimmäinen syy saattaa hyvinkin olla kivikautisen elimistön kykenemättömyys käsitellä alkoholia.)
Harvat uskaltavat käyttää järkeään, kurkistaa pintaa syvemmälle ja huomauttaa, että ylipaino- ja sokeriaineenvaihdunnan ongelmiin saattaa johtaa usko auktoriteetteihin ja suositusten noudattaminen. Harva tulee ajatelleeksi, että suositusten taustalla ovat kompromissit, joissa ovat vastakkain yksilöiden vs. liike-elämän terveys. Liike-elämä on kiinnostunut voittojen maksimoinnista, ei tuotteiden hyödyllisyydestä tai terveellisyydestä. Ravintosuositukset ovat kompromissien tulosta ja myötäilevät liike-elämän toivomuksia. Tarkoituksenmukaisesti suunnitellut mainoskampanjat saavat kuluttajan vakuuttuneeksi tuotteiden hyvää tekevistä vaikutuksista.
Ravitsemuksen uusista tulokkaista viljat tuottavat todennäköisesti eniten voittoa viljatuotteiden valmistajille ja myyjille. Tuontivilja on halpaa, ja siitä voi loihtia halvan tuontisokerin ja vielä halvemman teollisen rasvan avulla mitä houkuttelevimpia luomuksia. Kuitenkin – moni on kakku päältä kaunis…
Myös ihmisen mielen tavattoman monimutkainen sekä tietoinen että tiedostamaton toiminta tulee mukaan kuvaan. Niukkoina aikoina ruoan runsaus ja herkullisuus on arvossaan, parempina aikoina perään kuulutetaan kieltäymystä ja askeesia. Ei ole kauan siitä, kun ydinvehnää ylistettiin ja lauantaipullan tuoksu täytti suomalaisten kodit luoden hyvän olon tunnetta ja sunnuntaimieltä. Herkut kuuluivat viikonloppuihin ja juhliin. Nyt kun ruokamarkettien leipäosastoilla tuoksuvat vastapaistetut leivät ja hyllyt pursuavat toinen toistaan kauniimpia leivonnaisia, vaaditaan kelkkaa kääntymään ja manataan palaamaan askeesiin. Vaalean, täyteläisen ja pehmeän ranskanleivän sijaan tyrkytetään tummaa, kuivaa ja kovaa ruisleipää. Rukiin perinteisyyttä ja terveellisyyttä toitotetaan äänekkäästi ja näkyvästi – molemmat väittämiä, joille tuskin löytyy perusteita.
Teollista ruokaa terveyden kustannuksella
Maidon ja varsinkin maidon rasvojen laita on toisin kuin viljatuotteiden. Ehkä luonnonmukaisten maitotuotteiden tuottamisesta ja myynnistä saatu voitto jää liian alhaiseksi verrattuna teollisesti pitkälle muunneltuihin tuotteisiin, ja maidosta pyritään kehittämään mitä moninaisimpia muunnoksia.
Näiden kaikille nisäkkäille luontaisten, luonnonmukaisten ja täysipainoisten ruoka-aineiden terveellisyyttä alettiin kyseenalaistaa 1950-luvulla, mikä on ollut eduksi halvoista raaka-aineista tehtyjen, teollisesti muunnettujen rasvojen myynnille. Tutkimukset maitorasvojen oletetusta epäterveellisyydestä on tutkimuksia myöhemmin tarkistettaessa ja lisätutkimusten ilmestyessä todettu tarkoitushakuisiksi ja sinänsä virheellisiksi. Kaupalliset tarkoitukset kuitenkin saavutettiin maidon mustamaalauksella: suurin osa kansasta käyttää teollisia rasvoja, ja voin ja kerman käyttäjiä kummeksutaan ja paheksutaan.
Kuitenkin jo 1980-luvulla ilmestyi tutkimusta teollisesti muunneltujen rasvojen terveyshaitoista. 1990-luvulla kuva selkiytyi entisestään, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana tehty tutkimus on osoittanut rasvoista vaarallisimmiksi rasvoja ja öljyjä hydrogenoitaessa syntyvät transrasvahapot.
Transrasvahappojen tutkimuksen edistyessä rasvoja tuottava ja käyttävä teollisuus alkoi vähin äänin muuttaa tuotantoprosesseja 1990-luvulla niin, että teollisesti tuotetuissa rasvoissa ja öljyissä transrasvoja syntyy aikaisempaa vähemmän. Kun transrasvojen haitallisuus on viimeinkin ylittänyt uutiskynnyksen, yleisön huomiota pyritään suuntaamaan pois niiden aiheuttamista terveysongelmista painottamalla saannin vähyyttä tällä hetkellä. Transrasvojen jo aiheuttamista sairauksista ei puhuta, vaan ne pyritään osoittamaan tyydyttyneiden ja erityisesti maidon rasvojen käytön aiheuttamiksi.
Julkisuudessa annettu kuva transrasvoista ja niiden vaikutuksista on sekoitus totuuksia, puolitotuuksia ja tutkimuksiin perustumattomia olettamuksia. Yhtenä syynä lienevät teollisuuden ja kaupan intressit kuten tupakan, alkoholin ja sokerin suhteen. Talouden täytyy pyöriä terveydenkin kustannuksella. Transrasvat ovat puhuttaneet tiedeyhteisöä jo viitisenkymmentä vuotta, mutta miljoonat ihmiset syövät niitä yhä autuaan tietämättöminä niiden vaaroista. Tutkijoista toiset vähättelevät transrasvojen vahingollisia vaikutuksia, toiset varoittavat niistä vakavasti, kukin oman etiikkansa, henkilökohtaisten intressiensä ja todennäköisesti ennen kaikkea tutkimuksensa rahoittajien toivomusten mukaan.
Toisin kuin Suomessa, hälytyskellot ovat soineet Euroopassa Tanskassa. Ensimmäisenä maana maailmassa Tanskassa kiellettiin transrasvoja sisältävien elintarvikkeiden tuottaminen ja myynti. Myös muissa Euroopan maissa teollisesti tuotettujen transrasvojen käyttö on vähenemässä. Kuitenkin niiden määrä monissa suosituissa ruoissa, kuten ranskalaisissa perunoissa, popcornissa, suklaapatukoissa, pikaruoissa jne. aiheuttaa niitä usein syötäessä tarpeettoman riskin terveydelle. Yhdysvalloissa lainsäädäntö seurannee Tanskan esimerkkiä parin vuoden päästä.
VOIN RASVOISTA
Teollisesti muunnettujen kasviöljyjen ja –rasvojen transrasvahappojen on todettu vaikuttavan haitallisesti ihmisen terveyteen. Sen sijaan maidon luonnollisilla transrasvoilla on havaittu olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Ajankohtaista-osiossa otsikon Maidosta ja maidon terveystekijöistä lähteistä löytyy runsaasti tutkimusta.
”Maidon bioaktiivisilla aineosilla on lukuisia edullisia fysiologisia vaikutuksia. Maidon CLA eli konjugoitu linolihappo, A-vitamiini ja betakaroteeni estävät syöpää ja verisuonten kalkkeutumista sekä voihappo ja erilaiset eetterilipidit kasvainten muodostumista. Maidon omega-3-rasvahappo vaikuttaa edullisesti allergioihin, migreeniin, rytmihäiriöihin ja kuukautiskipuihin. Eräät aineosat lisäävät hyvänolon tunnetta ja vähentävät kipua, toiset vahvistavat immuunijärjestelmää, toiset alentavat verenpainetta. Maidossa on aineosia, jotka auttavat kivennäisaineiden ja vitamiinien imeytymisessä, estävät verisuonitukoksia ja torjuvat mikrobeita.
Professori Maijala huomauttaa saksalaisen professori E. Rennerin tutkimuksessa vuodelta 1995 todetun, että maidon yli neljästäsadasta rasvahaposta 45 painoprosenttia on veren kolesterolia alentavia, 41 prosenttia neutraaleja ja vain 14 prosenttia kolesterolia nostavia. Maitoa ja jogurttia päivittäin käyttäneiden kolesterolitaso on alempi kuin muun väestön. Maijala huomauttaa, että mikään tutkimus ei ole osoittanut, että täysmaito lisäisi veren kolesterolia.
Maidon luonnollinen transrasvahappo CLA eli konjugoitu linolihappo on viime vuosina ollut erityisen huomion kohteena merkittävien terveysvaikutustensa vuoksi. Sen sijaan hydrogenoiduissa kasviöljyissä muodostuvat transrasvahapot on havaittu terveydelle monin tavoin vahingollisiksi
Lähde: GRIINARI, M. 2002. Maidon CLA - rasvaongelman ratkaisu?. In: Kalle Maijala (toim.). Lehmäkulttuuri ja sen tulevaisuus, Professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaari, Helsinki, 27.5.2002. Maa- ja elintarviketalous 8: s. 52-64. http://www.mtt.fi/met/pdf/met8.pdf
Voitako leivälle?
Ehdottomasti. Runsaasti. Miksi? Tutkimus puoltaa maidon rasvoja.
Siitä huolimatta useiden terveysneuvontaa antavien yhdistysten verkkosivuilla edelleen tehdään mainosta muiden rasvojen kuin voin puolesta. Edelleen väitetään, että tyydyttyneet rasvat vaikuttavat haitallisesti veren kolesteroliin ja että voin luonnolliset transrasvat ovat niinikään haitallisia.
Olisi kiintoisaa tietää, mitkä tutkimukset osoittavat
- tyydyttyneet rasvat haitallisiksi veren kolesterolille
- tyydyttyneiden rasvojen heikentävän maksan toimintaa ja selityksen, millä tavoin ne heikentävät
- millä kriteerein margariinien ja kasvirasvalevitteiden rasvakoostumus on parempi kuin voin
- miten voin rasvat vaikuttavat tyypin 2 diabetekseen
Naurettavaa on esittää syyksi pehmeiden rasvalevitteiden leivälle levittämisen helppous voihin verrattuna.