Ajankohtaista: Rasvasodasta vielä kerran

RASVASODASTA VIELÄ KERRAN
21.09.2004

Rasvat ja hiilihydraatit puhuttavat. Asiantuntijoina esiintyvät ovat täysin päinvastaista mieltä niiden vaikutuksesta sairauteen ja terveyteen. Asiantuntematon humanisti hämmästyy – miten voi olla mahdollista, että jostakin eksakteihin luonnontieteisiin kuuluvasta asiasta voi olla eri mieltä, vai olisiko niin, että niihinkin liittyy myyttejä eli tulkintoja? Vai pitäisikö vastausta penätä liiketalouden ja kaupan alalta? Lopullisen vastauksen tiennevät vain asianomaiset itse tai ehkä erittäin tarkkanäköinen selvänäkijä, niin merkilliseltä juttu ulkopuolisesta näyttää.

Mitä sitten voi ottaa ohjenuoraksi, jos liikakilot ja erityisesti niistä pääseminen turhauttaa tai jos pelkää kuolevansa ennen aikojaan sydänhalvaukseen, aivoverenvuotoon, diabetekseen tai kymmeniin muihin rappeutumissairauksiin, joita (muka) rasvojen ja/tai hiilareiden syönti aiheuttaa? Onko muuta neuvoa kuin kokeilla ja kokeiltua noudattaa sitä, minkä on hyväksi havainnut?

Suuresta rasvasodasta kuusitoista vuotta

Rasvasota on edelleen ajankohtainen, kuusitoista vuotta ensimmäisen varsinaisen mittelön jälkeen, jossa vastakkain olivat Valio ja sen rasva-asiantuntijat, toisella puolella rasvojen vastustajat ja rasvakammoinen media.

Mitä sitten lopultakin tuolloin, juhannuksen aikaan vuonna 1988 tapahtui? Sytykkeenä taistoon oli maan suurimmissa päivälehdissä ilmestynyt maidontuottajien ja Valion ilmoitus nimeltä ”Viisi asiaa, jotka olet halunnut kuulla ravinnon rasvoista, mutta kukaan ei ole kertonut.”

Ilmoitusta seuranneesta muutamia kuukausia kestäneestä eri näkemysten kamppailusta ja sen seurauksista kirjoitti Valiolla tutkimusjohtajana vv. 1978-98 toiminut emeritusprofessori Kari Salminen kamppailun 15-vuotispäivänä Maaseudun Tulevaisuudessa 23.06.2003 otsikolla ”Viisitoista vuotta suuresta rasvasodasta”.

Tunteita kuohuttanut ilmoitus

Ilmoituksessa todettiin, että rasvoista keskustellaan, mutta muutamia olennaisia asioita unohdetaan. Ilmoituksen sävy oli varsin neutraali, ja siinä esitettyjä viittä teesiä havainnollistivat kulutuskäyrät ja kartat.

Ensimmäinen kertomatta jätetty asia ravintorasvoista oli se, että yleinen käsitys, jonka mukaan suomalaiset syövät poikkeuksellisen paljon rasvaa, ei pidä paikkaansa. Vuonna 1985 kokonaisrasvan kulutus Suomessa oli OECD-maista neljänneksi alhaisin, vain Portugalin, Japanin ja Turkin alittaessa Suomen kulutuksen. Eläinrasvojen kulutuksessa Suomi oli tilastojen keskivaiheilla.

Toinen yleisesti huomiotta jätetty asia oli, että eläinrasvojen kulutuksen ja sydäntautikuolleisuuden välillä ei ole johdonmukaista suhdetta. Rasvankulutuksen lisäännyttyä Suomessa hieman 1960-luvulta se tasaantui 1970-luvun puolivälissä noin 140 grammaan päivässä henkilöä kohti. Samalla kun eläinrasvojen kulutus nousi vuosien 1966 – 1985 välisenä aikana sydänkuolleisuus laski 40 prosenttia.

Kolmanneksi ilmoituksessa todettiin, että monissa muissa maissa kehitys oli samansuuntainen kuin Suomessa. Erityisesti Hollannissa, jossa rasvankulutus nousi, sydänkuolleisuus laski. Neljännen teesin mukaan sydänkuolleisuuden väheneminen jatkui Suomessa nopeammin kuin juuri missään muualla.

Viides teesi oli ehkä kaikkein tulenarin, puututtiinhan siinä kuuluisaan Pohjois-Karjala -projektiin. Projektilla pyrittiin vähentämään eläinrasvojen käyttöä oletuksena, että niiden käytön vähentäminen vähentäisi sydäntautikuolleisuutta. Näin kävikin, mutta Pohjois-Karjala -projektin alueella sydäntautikuolleisuuden lasku oli pienempi, eli 29 prosenttia, kuin vertailualueella Kuopion läänissä, jossa projektia ei toteutettu ja jossa sydäntautikuolleisuus väheni 42 prosenttia, koko maan keskiarvon ollessa 33 prosenttia. Itse asiassa sydänkuolleisuus oli alkanut laskea Pohjois-Karjalassa jo ennen projektin alkua eli vuonna 1972.

Taistelun taustalla Ancel Keysin tutkimus

Toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulta lähtien Suomessa työikäisen väestön sepelvaltimokuolleisuus oli voimakkaasti noussut, ja maa oli 1960-luvulla sydänkuolleisuuden kärkitilastoissa. Sama tilanne ilmeni mm. Yhdysvalloissa.

Tilanne suorastaan kerjäsi tutkimusta. Tutkija nimeltä Ancel Keys esitti olettamuksen, että syynä olivat eläinrasvat, joita molemmissa maissa käytettiin runsaammin kuin joissakin muissa maissa. Hänen ns. klassinen lipidihypoteesinsa esitti, että eläinrasva lisäsi veren kolesterolipitoisuutta, mutta kasvirasvat vähensivät sitä, ja että veren suurentunut kolesterolipitoisuus lisäsi sydänkuolleisuutta.

Tutkimukseensa Keys valitsi seitsemän maata kahdestakymmenestä kahdesta ja – simsalabim! – tulos vastasi kuin vastasikin hänen hypoteesiaan. Rasvasota roihahti liekkiin ja on raivonnut sitä seuraavat vuosikymmenet aina näihin päiviin asti.

Professori Salminen toteaa, että Keysin olettamusta ei ole pystytty osoittamaan tieteellisesti todeksi tuhansista tutkimuksista huolimatta. Usko rasvojen ja erityisesti eläinrasvojen epäterveellisyyteen ja erityisesti niiden veren kolesterolia ja sydänkuolleisuutta nostavaan vaikutukseen elää yhä vahvana ihmisten mielissä. Valion ilmoituksen aikoihin mennessä uskomuksia, joihin teeseissä puututtiin, pidettiin totena. Uskoa ovat omalta osaltaan ylläpitäneet kolesterolilääkkeiden kehittämiseen ja tuottamiseen investoineet lääketehtaat ja heidän asiantuntijansa.

Pohjois-Karjala -projektin ja Keysin tutkimuksen katsottiin tukevan toisiaan. Kuitenkin, kuten professori Salminen toteaa, projekti osoitti ainoastaan, että ravitsemusvalistuksella voidaan vaikuttaa väestön ravitsemustottumuksiin.

Eläinrasvat, kolesteroli ja sydänkuolleisuus – yhteyttä ei ole löytynyt

Ravintorasvojen kokonaiskulutuksessa Suomi on EU:n tilastoissa hännillä, mille ns. ravitsemusasiantuntijat hurraavat. Monien mielestä rasvoja pitäisi vähentää tästäkin. Rasvan tilalle ovat tulleet hiilihydraatit: viljat, tärkkelys ja sokeri.

Prof. Salminen huomauttaa, että työikäisen väestön sydänkuolleisuus on ajan mittaan vähentynyt, mutta siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin ja että paino-ongelmat ja aikuisiän diabetes lisääntyvät joka vuosi. Jos kolesteroli nousee yli 5 mmol/l, tarjolla on heti lääkitys.

Professori Salminen toteaa kirjoituksessaan ”Kolesterolin tavoitearvo hämmentää” Suomen Kuvalehdessä nro 23/2003 kolesterolin suositusarvon perustuvan Yhdysvalloissa suppealla väestöryhmällä tehtyyn tutkimukseen ja että kaksi kolmasosaa suomalaisista ylitti raja-arvon. Hän huomauttaa, että suomalaisen suosituksen tulee perustua suomalaisella väestöllä tehtyyn tutkimukseen ja että Kansaneläkelaitoksen Autoklinikkatutkimuksen tekijät toteavat miesten optimiarvojen olevan 5 -7 mmol/l ja naisten 6-9 mmol/l.

Yhteyttä eläinrasvojen, veren kolesterolin ja sydänkuolleisuuden välillä ei ole tähän päivään mennessä tutkimuksista huolimatta löytynyt kohta puoli vuosisataa jatkuneista tutkimuksista huolimatta. Siitä huolimatta eläinrasvojen käyttöä pyritään vähentämään entisestään ja kolesterolilääkitystä määrätään varsin herkästi. Professori Salminen ehdottaa, että tosiasiat tunnustettaisiin viimeinkin, ja tähän ehdotukseen on helppo yhtyä.

Tilanne syksyllä 2004

Kaksikymmentä vuotta sitten eläinrasvat leimattiin syyllisiksi kohonneeseen veren kolesteroliin ja SV-tauteihin. Nyt tutkimus osoittaa, että jos päivittäisestä energiasta enemmän kuin 55 prosenttia tulee hiilihydraateista, seurauksena on hiilihydraattien aiheuttama veren triglyseridien nousu. Kuitenkin hiilihydraatteja kehotetaan syömään tuo määrä tai enemmän.

Eläinrasvojen sijasta monityydytettyjen kasvirasvojen on havaittu nostavan kolesterolia, ja erityisesti hydrogenoitujen kasvirasvojen sisältämät transrasvat on todettu erittäin vaarallisiksi. Kuitenkin eläinrasvoja kehotetaan välttämään ja teollisia kasvirasvoja käyttämään.

Se, että hiilihydraatit nostavat verensokeria, on tiedetty jo satoja, ehkä tuhansia vuosia. Sokereiden, tärkkelyksen ja viljojen hiilihydraatit ovat syynä ylipaino- ja aikuistyypin diabetekseen. Kuitenkin diabeetikoille suositetaan hiilihydraattien syömistä.

Ylipaino- ja verensokeriongelmiin asiantuntijan roolin ottaneet kuuluttavat perään liikuntaa – ellei puoli tuntia reipasta liikuntaa päivässä tehoa, sitä pitää nostaa tuntiin tai puoleentoista. Kuitenkin suositellaan, että liikunnan ohella leipää pitää lisätä, ja rasvoja pitää vähentää.

Tutkimusta -osiossa lisäksi tietoa

hiilihydraattien triglyseridejä lisäävästä vaikutuksesta
monityydyttymättömien kasvirasvojen epäterveellisyydestä
transrasvojen epäterveellisyydestä