Linkkejä
Ajankohtaista
Ruokaohjeita
Palautetta
HYPNOOSI JA LIIKALIHAVUUS
22.10.2004
Näillä sivuilla esitellyn Kokonaisvaltaisen painonhallintamenetelmän – hypnoosia mielitekoihin ja kivikautista ruoaksi – kaltaista lähestymistapaa on suositettu ennenkin.
Vanhojen kirjojen kaupasta osui käsiini amerikkalaisten kirjoittajien Sidney Petrien ja Robert B. Stonen kirja Hypnoosi auttaa (etukannessa lisäksi hypnoosiin nuivasti suhtautuville: Hypnoosi: Taikuutta? Huijausta? Miten itsehypnoosia käytetään? Hypnoosi liikalihavuuden, unettomuuden, masennustilojen ja kipujen poistajana. Miten hypnoosi voi auttaa synnyttäjiä, leikkauspotilasta, alkoholistia, urheilijaa – SINUA?), kustantajana K.J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä, 1973. Viisi vuotta aikaisemmin se oli ilmestynyt Yhdysvalloissa nimellä What Modern Hypnotism Can Do For You.
Lainaan kirjasta katkelmia sivuilta 98 – 100, ja vahvennan kohdat, joihin itse kiinnitin huomiota.
”Pelot ja turhaumat eivät aina romahduta terveyttä tai elintapoja selvästi ja dramaattisesti. Niitä on meillä kaikilla, lievinä ja voimakkaina ja ne vaikuttavat meihin kaikkiin joko lievästi tai voimakkaasti. Ehkä nämä vaikutukset eivät koskaan tule näkyviin. Tai niistä ei ehkä milloinkaan tule ongelmaa vaikka ne pääsevätkin esille. Kukapa välittää siitä mitkä tunne-elämässä piilevät syyt aiheuttavat taipumuksen pudotella astioita? Tällaisen asian kanssa voi tulla toimeen.”Teksti ansaitsee huomiota kahdesta syystä. Ensinnäkin se esittelee hypnoosin tehokkaana laihdutuskeinona. Kirjoittajien mukaan menetelmä ansaitsisi laajempaa käyttöä.
”Ne lievät tunne-elämän häiriöt jotka panivat tupakoimisen tai herkuttelutaipumuksen alulle ovat usein kadonneet jo aikoja sitten; tapa on kuitenkin juurtunut syvään ja jäänyt. Tahdonvoima voi tehota mutta todennäköisemmin voiton vie lopulta psykologinen 'päinvastaisuuden' laki: mitä kovemmin yritätte sitä varmemmin epäonnistutte.”
”Hypnologit alkavat saada mainetta tapojen murtajina. He onnistuvat siinä missä pillerit, ruokajärjestykset, ruumiinharjoitukset, höyrykylvyt ja hieronta eivät auta. Ja vielä parempi on että he osaavat opettaa itsehypnotisoinnin taidon joka on mainio varatyökalu tottumusten murtamisessa käytännöllisesti ja mukavasti. Seuraavassa luvussa selostetaan tämän taidon askel askeleelta-menetelmiä. Niissä ei ole mitään varauksia, voitte turvallisesti ryhtyä hypnotisoimaan itseänne seuraamalla annettuja ohjeita. Tarkastelkaamme kuitenkin ensin miten hypnologi menettelee vaihtaessaan lihottavat makeisten ja hiilihydraattien syöntitottumukset tottumukseen syödä laihduttavia proteiineja. Hänkin käyttää askel askeleelta-menetelmää.”
”Ensimmäinen vaihe. Potilas keskustelee hypnologin kanssa laihduttamissuunnitelmistaan, ja tämä neuvottelee sen jälkeen lääkärin kanssa mahdollisista hormonitasapainon häiriöistä ja muista fyysisistä ongelmista jotka tulee pitää mielessä. Laaditaan edistymistaulukko. Keskustellaan siitä miten sokeri ja tärkkelys lihottavat. Potilas myöntää että hänen olisi terveellistä tottua syömään enemmän proteiinipitoisia ruokia hiilihydraattien kustannuksella. Häntä pyydetään pitämään tarkasti kirjaa syömisistään muutaman lähipäivän ajan. Kokeillaan alustavasti potilaan suggestioherkkyyttä.
Toinen vaihe. Syömiskirjanpito tutkitaan. Selvitetään kolmen päivittäisen aterian ja myös välipalojen sisältämä hiilihydraattimäärä. Laaditaan luettelo valkuaispitoisista ruuista joita ovat esimerkiksi liha, kala ja lintu, munat ja juusto. Siitä tulee sallittujen luettelo. Hedelmistä ja kasviksista laaditaan luettelo jossa ne ovat hiilihydraattipitoisuutensa mukaisessa järjestyksessä. Se on 'varovasti'-luettelo. Leipä, perunat, kakut, viljatuotteet, piirakat ja muut paljon hiilihydraatteja sisältävät ruuat kuuluvat kiellettyjen luetteloon. Potilas hyväksyy luettelot. Kokeillaan alustavasti hänen hypnoosialttiuttaan. Hänet vaivutetaan keveään transsiin.”
”Tekijä on käyttänyt hypnoosia menestyksellä sadoissa liikalihavuustapauksissa. Monessa tapauksessa mikään muu ei ollut auttanut. Onnistumisprosentti on siitä huolimatta ollut yli kahdeksankymmentä. Potilaat menettävät kaiken halun syödä niitä ruokia jotka ovat olleet liikalihavuuden syynä ja sopiviin ruokiin siirtyminen käy vaivattomasti. Heidän ei tarvitse millään tavalla hätäillä eikä tuntea syyllisyyttä ruokajärjestyksensä kanssa. Heidän ei tarvitse lainkaan käyttää tahdonvoimaa eivätkä he helposti lankea entisiin syömistottumuksiinsa vaan he pysyvät hoikkina. Toiset hypnologit ja hypnoosia käyttävät psykologit ja psykiatrit onnistuvat yhtä hyvin. Menetelmä ansaitsisi laajempaa käyttöä.”
Toiseksi, 1960-luvulla tiedettiin, että sokeri ja tärkkelys lihottavat. Laihduttajan oli terveellistä syödä proteiinipitoisia ruokia. Aterioiden hiilihydraattimäärää vähennettiin. Hedelmien ja kasvisten glykeeminen indeksi otettiin huomioon ja niitä kehotettiin syömään varovasti. Sokeri, tärkkelys ja viljat joutuivat kiellettyjen luetteloon. Tätä tietoa käytettiin hyväksi hypnoosinkin avulla laihdutettaessa.
Kirjoittajat ilmaisevat luottamuksensa siihen, että tulevina vuosina ja vuosikymmeninä ihmisen mielen voimia aletaan käyttää yhä enemmän hyväksi niin fyysisen kuin henkisen hyvinvoinnin ylläpidossa. Miten on käynyt? Nyt, lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin, yhä useammat taistelevat ylipainon kanssa. Mikä on mennyt pieleen? Eikö hypnoosi ja hiilihydraattien rajoittaminen toimineet? Vai onko näitä keinoja käytetty ollenkaan?
On selvää, että odotukset hypnoosin laajemmasta käytöstä painonhallinnassa olivat ylioptimistisia. Hypnoosi ei ole saavuttanut sille kuuluvaa arvonantoa eikä sitä käytetä. Vain hyvin harvoissa painonhallintaoppaissa sitä edes mainitaan. Hypnoosin käyttö on vesittynyt monenlaisiksi eri nimillä markkinoiduiksi terapioiksi ja valmennuksiksi. Sen teho on tunnettu esimerkiksi urheiluvalmennuksessa. Painonhallinnassa tuon ikivanhan, tehokkaan ja edullisen keinon ovat syrjäyttäneet laihdutuslääkkeet, rasvaimut, painonhallintaklinikat ja muut vaivakkaat, sisua ja rahaa vaativat keinot. Ehkä ihminen on pohjimmaltaan masokisti: no pain, no gain.
Entä vähähiilihydraattinen ateriointi? Em. kirjan kirjoittajille oli selviö, että hiilihydraatit lihottavat, proteiini laihduttaa. Neljäkymmentä vuotta sitten ei ollut epäilystäkään proteiinien ja rasvojen terveellisyydestä. Nykyisin varoitetaan proteiineista ja rasvoista, mutta hiilihydraatteja ylistetään ja suositetaan.
Tri Atkins sovelsi pitkäaikaista kokemusta
Ns. ravitsemusasiantuntijat väittävät, ettei tietoa vähähiilihydraattisten ruokavalioiden toimivuudesta tai terveellisyydestä ole. Väite hämmästyttää, sillä sekä tutkimusta että käytännön kokemusta on vuosikymmenien mittaan kertynyt huimasti. Asiantuntijoiden olisi syytä silmäillä oman tieteenalansa historiaa.
Viime viikkoina ja kuukausina tiedotusvälineissä käytyä hiilihydraattikeskustelua seuranneet ovat mahdollisesti saaneet sen kuvan, että tri Atkins oli ensimmäinen ja lähes ainoa, joka vannoi proteiinin ja rasvojen nimeen. Kuitenkin ennen häntä, jo 1800-luvulta alkaen, liikalihavia laihduttavat lääkärit ovat suosittaneet kokemuksen perusteella proteiineja ja rasvoja laihduttajille ja diabeetikoille, mutta varoittaneet sokerista, tärkkelyksestä ja viljatuotteista.
Ilman painovuotta julkaistussa, mutta todennäköisesti 1890-luvulla ilmestyneessä Kotilääkäri-kirjassa, koskapa on merkitty ostetuksi v. 1899, (alaotsikko: Yleistajuinen sanakirja sairaanhoitoa ja terveysoppia varten nykyajan lääketieteellisten mielipiteiden mukaan. Neuvonantaja, ennen kuin lääkärinapua voidaan saada, etenkin kodeille maaseudulla ja merenkulkijoille. Prof. A. Thormanin ”Sundhetslexicon”in ym. lähteiden mukaan tehnyt Wilh. Uhrström. Lääket.lis., käytöllinen lääkäri Tukholmassa. Tampereella. Hj. Hagelberg, kustantaja.) kerrotaan göttingeniläisestä professori Ebsteinista, joka on lihavuuden vaivaamille ”ehdotellut ruokajärjestyksen, jonka hän sanoo ei vahingoittavan ruoansulatusta vaan olevan erittäin tehokkaan lihavuuden vähentämiseksi. Hän neuvoo vähentämään hiilihydraatteja, siten vähennetään jokapäiväinen leipämäärä 80 korkeintaan 100 grammaan; perunat, sokeri ja kaikenlaiset imelät ruoat kielletään kokonaan; sitä vastoin on lupa syödä munanvalkuaisaineita runsaasti sisältäviä kasviksia, niin kuin sparrista, palkokasvia (hernekasvia), spenaattia ja kaikenlaista kaalia. Kaikenlaista lihaa pitää hän sopivina syötäväksi, ja kaukana siitä että hän kehoittaisi välttämään rasvaa, hän vielä päinvastoin neuvookin sitä käyttämään niin kuin rasvaista sika- ja lammaspaistia, siankinkkua jne. sekä, jos ei mitään muuta rasvaa löydy, neuvoo hän panemaan keittoon luuydintä; rasvaisia kastimia sekä voin kanssa valmistettuja kasviksia suosii hän myöskin. Tämmöisellä ruokajärjestyksellä tuntee henkilö itsensä ravituksi paljo vähemmästä määrästä lihaa kuin Bantingin parannustavan mukaan. Väkiviinajuomista sallitaan ainoastaan puoliseksi 2 tahi 3 lasia mietoa viiniä, joko valkoista tahi punaista. Olut on kiellettyä.”
On naurettavaa väittää, ettei vähähiilihydraattisten ruokavalioiden pitkäaikaisista terveysvaikutteista muka tiedetä. Ihminen on suurimman osan kehityshistoriastaan syönyt nimenomaan rasvoja ja proteiineja, ja hänen aineenvaihduntansa on sopeutunut käyttämään niitä. Monitieteellistä tutkimusta tästä aiheesta on riittämiin. Jos monitieteellinen tutkimus ei riitä ravitsemusasiantuntijan roolin omineille, mikä estää heitä tekemästä oman tutkimuksensa?
Hiilihydraattien ja erityisesti viljatuotteiden mainostus on äärimmäisen aggressiivista. Ei mikään ihme, sillä onhan tuotteilla valtava kate, joten mainontaan jää runsaasti rahaa. Viljelijän osuus leivän hinnasta jää mitättömäksi, joidenkin tietojen mukaan noin viiteen prosenttiin. Ja paljon mainostettu ”suomalainen perinnevilja” (!) ruis on tänä vuonna melkein yksinomaan Keski-Euroopasta.
Mainoksissa viitataan tutkimuksiin viljatuotteiden kuitu-, hivenaine- ym. pitoisuuksista, millä ne pyritään epäsuorasti osoittamaan ihmiselle välttämättömiksi. Laskutaitoisia ehkä kiinnostaa tarkistaa, paljonko samaa kalorimäärää kohti on liukenevaa kuitua, hivenaineita, vitamiineja ym. esimerkiksi ruisleivässä, parsa- tai muussa kaalissa, mustikoissa, vadelmissa ja mustaherukoissa.
Näkisi mielellään edes yhden tutkimuksen, joka osoittaa hiilihydraatit, erityisesti viljat ihmiselle välttämättömiksi, ja kiinnostaisi tietää edes yksi viimeisten kymmenen vuoden aikana ilmestynyt puolueeton tutkimus, joka osoittaa eläinrasvat epäterveellisiksi.