Ajankohtaista: Ravitsemussuositukset

JÄRKYTTÄVIÄ UUTISIA – RAVITSEMUSSUOSITUSTEN YDIN SAMA 50 VUOTTA!
24.10.2004

Suuren löytöretkeilijän Kolumbuksen päivänä 12.10.2004 Finfoodin uutisissa kerrottiin edellispäivänä Viikki-päivän yleisöluennolla todetun, että ravitsemussuositusten ydin on pysynyt samana jo yli 50 vuotta.

Luennoitsijan, ravitsemustieteen professori Leena Räsäsen mukaan tieto terveellisestä ja suositellusta ravinnosta on pysynyt samana jo pitkään, eivätkä suositukset suinkaan ole niin häilyväisiä, miltä ne saattavat median viestien valossa vaikuttaa.

Hämmästyttävää – ja järkyttävää. Olisi luullut, että puolessa vuosisadassa tulee sekä uutta tutkimusta että uutta tietoa. Herää kysymys, mitä hyötyä viime vuosikymmenien ravintotutkimuksista on, ellei niitä ole laadittu niin, että niistä saadaan lisätietoa? Ovatko veronmaksajien rahat menneet nollatutkimusten mukana tuhkana tuuleen?

Professori Räsäsen mukaan 1950-luvulla päästiin nauttimaan rasvasta, sokerista ja lihasta. (Kuka pääsi, kuka ei. Toisen maailmansodan jälkeisellä eteläsavolaisella maaseudulla eläneet ja asuneet eivät muista näin olleen, mutta hehän eivät ole asiantuntijoita, vaan anekdootteja, eli henkilökohtainen kokemus ei kelpaa tieteelliseksi tosiasiaksi.) Jo tuolloin ihmisten ruokavalintoja pyrittiin ohjaamaan ravintoneuvonnalla. Vuonna 1951 ilmestyneessä kirjassa Ihminen ja ravinto kehotetaan syömään runsaasti kasviksia ja olemaan tarkkana valkoisen viljan ja sokerin suhteen. Ruokaympyrä julkaistiin tarkoituksena havainnollistaa eri ruokaryhmien määriä ja suhteita toisiinsa.

Finfoodin uutinen jatkuu:

”Tiedotusvälineet tulvivat välähdyksiä tutkimustuloksista, jotka vaikuttavat ajoittain olevan jopa ristiriidassa keskenään. Räsänen muistutti, että vaikka tutkimustulokset ovat mielenkiintoisia, ne eivät ole suosituksia. Viestit aiheuttavat kuitenkin hämmennystä. Erään tutkimuksen mukaan 80 prosenttia brittiaikuisista luulee, että ravitsemusasiantuntijat ovat keskenään erimielisiä siitä, millainen on terveellinen ruokavalio. Näin ei kuitenkaan ole.”

Siis ravitsemusasiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, mikä on terveellinen ruokavalio? Tietäisi mielellään, kuuluuko Harvardin yliopiston professori Walter Willett yhä asiantuntijoihin arvosteltuaan aikaisempia, suomalaisten suositusten kanssa yhtäpitäviä suosituksia ja annettuaan omansa, jotka poikkeavat niistä? Entä ihmisen perimän mukaisen ravitsemuksen tutkijat Stephen Colagiuri ja Jennie Brand-Miller, vähähiilihydraattisten tutkijat Westman ja Volek, ja kymmenet muut?

Saattaa olla, että suomalaisten ”ravitsemusasiantuntijoiden” lukaisemat tutkimukset ovat heistä vain ”mielenkiintoisia” eivätkä anna aihetta tarkistaa nykyisiä suosituksia, mutta terveydestään kiinnostuneet ottavat niistä opikseen.

Vai onko niin, että uutta tutkimustietoa on, mutta jostakin syystä vuosikymmenien takaisia käsityksiä ja niiden mukaan räätälöityjä, nyt jo auttamatta vanhentuneita suosituksia ei haluta muuttaa?

Professori Räsäsen mukaan suositusruokavaliolla vähennetään erilaisiin sairauksiin sairastumisen riskiä:

”Samat ravitsemussuositukset pätevät niin syövän, lihavuuden, sydän- ja verisuonitaudin kuin aikuistyypin diabeteksenkin ehkäisyyn”.

Näin tietysti on, jos syöpä, lihavuus, SV-taudit ja tyypin 2 diabetes tahdotaan hoitaa lääkkeillä ja kirurgialla. Vähemmän vaivalloisia vaihtoehtoja etsivä kysyy, mitä mieltä on ahmia hiilihydraatteja ja teollisesti muunnettuja rasvoja, jos lukuisat viime aikaiset tutkimukset osoittavat, että suomalaisten suositusten mukainen määrä hiilihydraatteja lihottaa, nostaa veren triglyseridejä ja LDL-kolesterolia, alentaa HDL-kolesterolia jne. ja aiheuttavat em. tauteja?

Terveyttä voidaan ylläpitää ja jopa palauttaa ruoalla, ilman erityisiä ”terveyselintarvikkeita”. Terveellinen ruoka ei kuitenkaan ole nykyisten suositusten mukaista, vaan lyhyesti määriteltynä vähähiilihydraattista ja matalaglykeemistä, ja sisältää reippaasti eläinproteiinia ja hyvänlaatuisia, luonnollisia rasvoja oikeissa suhteissa.

Professori Räsänen antaa ymmärtää, että asiantuntijoiden ja kuluttajien välillä on suuri ero: kummatkin huolestuvat aivan erilaisista asioista ravinnossa. Kun kuluttajat pelkäävät lisäaineita ja myrkkyjä, asiantuntijat uskovat, että suurimmat huolenaiheet ovat muun muassa kova rasva, ylipaino ja ruuan mikrobiologiset riskit, kerrotaan uutisessa.

Miksikähän kuluttajat pelkäävät lisäaineita ja ”myrkkyjä”? Ehkä heillä on siihen syynsä. Tekee mieli kysyä, onko usko milloinkaan tiedon väärti. Rasvojen suhteen asiantuntijat tuskin ovat huolissaan teollisesti kovetetuista rasvoista ja transrasvoista, vaan terveellisistä luonnollisista rasvoista. Ylipaino hoituu vähentämällä hiilihydraatteja ja lisäämällä proteiineja sekä rasvoja, mistä on tieteellistäkin tutkimusta riittämiin. Mikrobiologisia riskejä kuka tahansa voi vähentää ostamalla mahdollisimman tuoreita ja käsittelemättömiä ruoka-aineita ja valmistamalla ruokansa itse.

Ruoan nautittavuus on makuasia – mikä maistuu yhdelle, ei maistu toiselle. Toisella on enemmän makunystyröitä kielessään ja tarkempi hajuaisti, ja ateriointi tuottaa nautintoa, toiselle ruoan maittavuudella ja tuoksuilla ei ole merkitystä, ja hänelle on sama mitä syö.

Nykyiset suositukset suosivat jälkimmäisiä, ja niiden noudattajia niiden mukaan asennoitunut voi tietysti mainita ”terveystietoisiksi”. Tulee kuitenkin ajatelleeksi, että yksilö, jonka juhlapäivällisen menyy koostuu veteen keitetystä vihannessosekeitosta ilman kermantilkkaa ja voittomasta ruisleivästä, vähäsuolaisessa vedessä kypsennetystä kuhafileestä sitruunan, parin perunan ja parsakaalin nupun kera, sekä vatkatusta raa'asta kananmunanvalkuaisesta tehdystä sorbetista, ei ole ”terveystietoinen” vaan joko itsensä piinaaja tai minimimäärän makunystyröitä perinyt, vomeronasaalielimetön onneton.

Näiden kahden tyypin vastakohta herkuttelee syksyisellä illallisellaan maistelemalla esimerkiksi mätikermahyytelöä, nauttimalla porsaanpaistista sienien ja höyrytettyjen, voisulalla pirskotettujen kasvisten kera ja valmistamalla jälkiruoaksi pienen pienen uuniomenan manteleilla ja pähkinöillä somistettuna.

Mietiskellessä ravitsemussuositusten muuttumattomuutta tässä muuten alati muuttuvassa maailmassa muistuu mieleen fysiikan professori, joka 1800-luvun lopulla totesi, että kaikki tietämisen arvoinen fysiikasta ja sen laeista jo tiedettiin. Kunnon professori suositti nuorelle opiskelijalle, että tämä kiinnostuisi jostakin muusta kuin fysiikasta. Ellei muistini petä, opiskelija oli Max Planck, kvanttimekaniikan uranuurtajia vuosikymmen, pari myöhemmin. Hänen tiedetään todenneen, ettei (fysiikassa) mikään muutu, ennen kuin vanhat konkarit jäävät eläkkeelle ja uudet tuulet saavat esteettä puhaltaa. Ehkä tämä pätee muihinkin tieteisiin.

Uudet tuulet puhaltelevat Yhdysvalloissa. Muutama sikäläinen vanha konkari on haistanut tuulen ja kääntänyt takkinsa. Jossakin muualla ponnistellaan sisulla tuulta vastaan. Saa nähdä, miten käy.

Lähteitä:

Finnfoodin uutiset 12.10.2004