Linkkejä
Ajankohtaista
Ruokaohjeita
Palautetta
AJANKOHTAISIA OVAT TAAS KERRAN
4.1.2004
menneen vuoden katsaukset, uudenvuoden lupaukset ja yritykset laihduttaa. Nämä kolme kuuluvat elimellisesti yhteen vuodesta toiseen. Menneen vuoden laihdutuskokemukset yleensä turhauttavat, kun kilot eivät karise, nälkä järsii vatsaa ja epäilykset jäytävät mieltä.
Mutta niin kauan kun on elämää, on myös toivoa, erityisesti uuden vuoden alkaessa. Mitäpä jos tämä vuosi – A.D. 2004 – osoittautuisi siksi ”armon vuodeksi”, jolloin kilot tippuisivat polun varteen ja mielessä kytisi toivo – eikö se olisi ihanaa?
(Nyt seuraa mainos.) Mahdollisuus pysyvään painonhallintaan on olemassa. Sen toimivuudesta vakuuttuu, kun kokeilee viikon, parin ajan näillä sivuilla esiteltyä, ihmisen kehityshistorian kannalta optimaalista ruokavaliota ja samalla pitää myönteisin itsesuggestioin yllä myönteistä suhtautumista asiaan. Loppu onkin helppoa. (Mainos poikki.)
Tiedän, että monen näitä sivuja lukevan painonhallinnassa epäonnistuneen mieleen nousee epäilyksiä. Tiedän myös, että useimmat paino-ongelmattomat ovat kaksin verroin epäluuloisia. Hehän tietävät ylipainon syyt ja seuraukset. Syyttävät sormet heristelevät: ”Mikset syö suositusten mukaan yhtätoista palaa leipää ilman rasvaa – turha sinun on hiilareita pelätä! Syö ruisleipää, pelkää rasvaa ja juokse joka päivä lenkillä, kyllä siinä kilot karisee!”
En odota kenenkään uskovan viime syömiseltään, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ainoa, joka auttaa. Mihin tahansa uuteen ja ennen kokeilemattomaan on syytä suhtautua kriittisesti – mutta niin on syytä suhtautua vanhaankin. Uusia näkökulmia mihin tahansa asiaan tulee sitä mukaa kun tutkimusta karttuu. Mitä tahansa aikaisemmin totuutena pidettyä pitää päivittää. Niin on päivitettävä sitäkin, mitä tiedetään lihomisesta ja laihtumisesta.
Vuosi 2003 oli käänteentekevä painonhallinnan kannalta. Sen aikana tuli ilmi paljon asiaa, mikä haastaa aikaisemmat käsitykset.
Vuoden 2003 alussa Yhdysvaltain maatalousministeriön kaksi vuotta aikaisemmin järjestämän Suuren ravintoväittelyn laukaisema Suuri rasvasota riehui täyttä päätä sikäläisessä mediassa. Sota jatkuu yhä. Viimeistä sanaa ei ole sanottu.
Tässä sanasodassa dieettigurut, ravintotieteilijät ja eri eturyhmien tiedottajat karkailevat vihoissaan toistensa kurkkuihin. Syytöksiä heitellään kuin mätiä tomaatteja milloin kenenkin suuntaan. Nokkelimmat taistelijat, huomatessaan ehkä häviävänsä, irrottautuivat viime vuonna taistelusta nopein väistöliikkein, kipusivat norsunluutorneihinsa ja kajauttelivat sieltä suosituksiaan taistelun tuoksinaan. Monet ottivat varovaisesti kantaa aikaisemmin vastustamiensa näkemysten puolesta ja selittelivät aikaisempia kantojaan parhain päin. Näin teki mm. Harvardin yliopistosta Walter Willett.
Erityisesti on käyty kiistaa tri Atkinsin ruokavaliosta. Kuten tiedetään, tri Atkins on noin kolmenkymmenen vuoden ajan väittänyt, että hänen henkiin herättämänsä, jo 1800-luvun saksalaisista kylpylöistä tunnettu vähähiilihydraattinen ruokavalio laihduttaa. Hänen suosituksiaan noudattaneet miljoonat ylipainoiset todistavat Atkinsin teorian käytännössä: liikakilot häipyvät ja loput pysyvät kurissa.
Itärannikolla vaikuttaneen sydäntautilääkäri Atkinsin päävastustajana esiintyneellä kalifornialaisella sydäntautilääkäri Dean Ornishilla on täysin päinvastainen näkemys lihavuuden ja laihuuden saloihin. Hän panee asiakkaansa melkein rasvattomalle ruokavaliolle ja juoksuttaa heitä lenkkipoluilla. Voisiko olla kahta erilaisempaa näkemystä painonhallintaan? Syystäkin ihmiset ovat ymmällään.
Virallinen ravintovalistus on tähän saakka kallistunut Ornishin puolelle. Rivit ovat kuitenkin harvenemassa. Syyt ovat viimeisimmässä tutkimuksessa, joka osoittaa tri Atkinsin ehkä sittenkin olleen oikeassa, ja media, joka USAssa ottaa hanakasti kantaa mihin tahansa kiistaan.
Viime vuonna käytyyn tuoksinaan toi lisäpontta tiedetoimittaja Gary Taubesin New York Time Magazinessa heinäkuussa 2002 ilmestynyt laaja artikkeli ”What if it's all been a big fat lie?” Maan mahtavimmat ravintotieteilijät olivat hänen haastateltavinaan, ja monien näkemykset poikkesivat totutusta. Taubes itse otti selvästi kantaa vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Ei ihme, että häntä syytettiin haastateltavien tarkoituksenmukaisesta valinnasta ja valittujenkin näkemysten vääristämisestä. Muutamat haastatellut pyörsivät Taubesille esittämiään näkemyksiä. Rasvarintamalla kuohui. Kunnianarvoisa Alfred Knopf –kustantamo solmi Gary Taubesin kanssa 700000 dollarin sopimuksen kirjasta.
Mihin tahansa sotaan liittyy paljon rahaa. Sodankäyntiin perehtymätönkin ymmärtää, että rahaa tarvitaan joukkojen vahvistamiseen, ylläpitoon ja aseisiin. Niin dieettisodassakin. Tri Atkinsin vastustajat olivat vuosia vaatineet hänen päätään vadille ja näkivät ajankohdan sopivaksi hyökkäykseen.
Äänekkäimmät olivat jo aikaa moittineet häntä siitä, ettei hän kirjoillaan miljoonia ansainneena ollut sijoittanut ansioitaan dieettinsä tutkimukseen. Kukaan ei kuitenkaan esittänyt määrärahaa tutkimuksen tekemiseksi hallituksen projektina. Nyt närää herätti erityisesti se, että tri Atkinsin viimeisin kirja ”Diet Revolution” nousi rähäkän ansiosta bestsellerlistan viidenneltä ensimmäiselle sijalle.
Tri Atkins voitti tutkimuskiistan. Hän osittain rahoittamansa tutkimus ilmestyi marraskuussa 2002, ja se osoitti kunnon tohtorin olevan oikeassa. (Ks. Tutkimuksia, Westman ja Volek.)
Niin kuin minkä tahansa yhdistyksen tai järjestön rahoittaman tutkimuksen suhteen tämäkin tutkimus olisi saattanut herättää epäilyksiä sen oikeellisuudesta, ellei puolen vuoden sisään olisi ilmestynyt useita muita, tri Atkinsin rahoista riippumattomia tutkimuksia, jotka osoittivat Atkinsin väitteiden pitävän paikkansa.
Tri Atkins ei kuitenkaan nähnyt niitä, sillä hän kuoli huhtikuussa 2003 liukastuttuaan jäisellä jalkakäytävällä poistuessaan toimistostaan New Yorkissa. Moni asia saattaisi olla toisin, ellei kohtalokasta onnettomuutta olisi sattunut. Toistaiseksi ei ole ilmaantunut ketään, joka olisi yhtä tarmokkaasti ja näyttävästi esiintynyt hänen edustamiensa näkemysten puolesta.
Mutta rasvasodassa ei ollut niin paljon pahaa, ettei olisi ollut jotakin hyvääkin.
Vuoden 2003 kesäkuussa New England Journal of Medicine –tiedejulkaisussa ilmestyi kolme tutkimusta (Foster, Samaha, Brehm), jotka todensivat tri Atkinsin näkemykset oikeiksi. Niiden suomenkielisiin koosteisiin voi tutustua näiden sivujen Tutkimuksia-osassa.
Tutkimustulosten tultua julkaistuiksi vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vastustajat linnoittautuivat asemiinsa turvanaan väite, että tutkimukset kestivät liian lyhyen aikaa, jotta niiden pitkäaikaisvaikutuksista voisi sanoa mitään varmaa. Heille jääkin aikaa miettiä, mitä sanoa viiden vuoden päästä, kun USAn hallituksen 2,5 miljoonalla dollarilla rahoittama tutkimus tri Atkinsin ruokavaliosta valmistuu. Kasvojen menettämisen välttää siirtymällä vähin äänin eläkkeelle.
Tri Atkinsin ruokavalion tutkimuksen tuloksia odotellessa jokainen voi tehdä oman pienen henkilökohtaisen tutkimuksensa. Ehdotan paleoliittisen ruokavalion testaamista käytännössä.
Tähän mennessä on yhä enemmän tutkimusta siitä, että painonhallinta onnistuu parhaiten vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Paleoliittinen eli kivikautinen on yksi variaatio vähähiilihydraattisesta teemasta.
Kokonaisvaltaisessa painonhallinnassa yhdistyvät kehon vuosituhantisen ohjelmoinnin mukainen ruokavalio ja sitä kannustava mielentila, joka saadaan aikaan hypnoosissa. Paleoruoka ja mielen voimat vievät tavoitteeseen nopeasti, tehokkaasti ja vaivatta.
Ennustuksia ruoan suhteen vuodelle 2004
Suomesta katsottuna suuren maailman muoti saattaa herättää kummastusta ja parhaassa tapauksessa huvittaa, mutta USAssa muotiin suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella.
Ei voi olla vertaamatta näitä kahta maata toisiinsa. Vanhan maailman perukoilla pitäydytään perinteisiin, Uudessa seurataan riemulla kaikkea uutta. Suomessa on muotia olla herättämättä huomiota ja sulautua massaan. Vaatemuoti vaihtuu jos vaihtuu kymmenien vuosien sykleissä. Tällä kertaa on sopivaa pukeutua pelkistetysti eli uusköyhästi, suosia haalistunutta harmaata, ruskeaa tai sinistä ja näyttää kirpparilta tulleelta.
Yhtä niukka ja köyhä on suomalainen ruokamuoti. Kansa on onnistuneesti aivopesty ahmimaan ruisleipää ja margariinia, kalaa sallitaan kaksi kertaa viikossa, mutta lihan ja etenkin rasvan syönnistä varoitetaan. Jos mieli tekee jotakin hyvää, karkki on suomalaisen vaihtoehto.
Amerikkalaiset rakastavat kaikkea uutta ja koreaa. Vaatemuoti vaihtuu neljännes- ja puolivuosittain, eikä hän kuvittelisikaan panevansa päälleen mitään niin mielikuvituksetonta kuin suomalainen. Siitä huolimatta, että amerikkalainen rakastaa omenapiirastaan yhtä intohimoisesti kuin suomalainen ruisleipäänsä, hän ei kuvittelisi syövänsä sitä joka päivä.
New York on eittämättä muodin pääkaupunkeja. Muoti vaihtuu alituiseen ja se vaihtuu joka alalla. Amerikkalainen luottaa paljossa itseensä, mutta muodin suhteen omiin henkilökohtaisiin neuvonantajiinsa.
New Yorkissa jokaisella itseään kunnioittavalla henkilöllä pitää olla kampaajansa (”my stylist”), henkilökohtainen vaatteiden valitsijansa (”my personal dresser”), ”kallonkutistajansa” (”my shrink”) ja kunto-ohjaajansa (”my personal trainer”). Viime aikoina joukkoon on tunkenut myös henkilökohtainen laihduttaja (”my personal diet advisor”) – miten kukaan muuten kykenisi vastaamaan kutsuilla kysymykseen ”Who's slimming you this season, sweetie?”
Rasvasodan riehuessa kivikautinen eli paleoliittinen ruokavalio oli jäänyt ravintoväittelystä syrjään ehkä siksi, että sen tutkijat ja kehittäjät saivat palkkaa tutkimuslaitoksista eivätkä olleet riippuvaisia kohukirjojen kirjoittamisesta tai laihdutusretriittiensä rikkaista asiakkaista. Teräväsilmäisiltä trendintekijöiltä ei kuitenkaan mikään jää huomaamatta. Paleodieettien ilmestyminen ruokarintamalle oli oiva tilaisuus tarjoilla jotakin todella vanhaa ja koeteltua ja samalla aivan uutta.
Niinpä Suurta ruokasotaa seuranneet muotitietoiset ja älyköt ovat kallistumassa runsasproteiinisten ruokavalioiden suuntaan ja hiilihydraatit saavat kyytiä. Atkinsin ohella Zone, Sugarbusters ja South Beach Diet ovat toistaiseksi päivän sanaa, mutta paleo on nousussa.
Niinpä pääruokaansa odotteleville lounasvieraille tarjoillaan rapeaksi paistettua porsaannahkaa, oliiveja ja muita proteiini- ja rasvapitoisia tapas-tyyppisiä herkkuja. Pääruokien aineksina kalat, lihat ja kasvikset ovat nousseet kunniaan. Maistuisi varmaan suomalaisellekin.
Mitä sitten pitäisi syödä? Lainaan Inquirer News Service –palvelun 10.02.03 artikkelissa ”The war of the diets” ilmestynyttä ravintotutkimusta.
”Japanilaiset syövät hyvin vähän rasvaa, ja heillä sydänkohtauksia esiintyy vähemmän kuin briteillä tai amerikkalaisilla.
Ranskalaiset syövät paljon rasvaa, ja heilläkin sydänkohtauksia esiintyy vähemmän kuin briteillä tai amerikkalaisilla.
Japanilaiset juovat hyvin vähän punaviiniä, ja heillä sydänkohtauksia esiintyy vähemmän kuin briteillä tai amerikkalaisilla.
Italialaiset juovat paljon punaviiniä, ja heilläkin sydänkohtauksia esiintyy vähemmän kuin briteillä tai amerikkalaisilla.
Päätelmä: Syö ja juo mitä haluat. Se, mikä sinut tappaa, on englannin kieli.”
Vuodenvaihteen uutiskatsaus
Viimeisimpien Yhdysvalloista saamiemme tietojen mukaan yli 27 prosenttia amerikkalaisista aikuisista noudattaa painonhallintaan jotakin ruokavaliota. Helmikuussa 2003 vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavia oli yksi prosentti, ja elokuuhun mennessä prosenttimäärä oli noussut 3,5 prosenttiin. Tämä merkitsee sitä, että noin 10 miljoonaa amerikkalaista noudattaa jotakin vähähiilihydraattista ruokavaliota, ja määrän odotetaan kasvavan alkaneena vuotena.
Elintarviketeollisuus ja ravintolat ovat ottaneet ilmiön vakavasti. Kokonaiset ravintolaketjut ovat ottaneet ruokalistoilleen vähähiilihydraattisia ruokalajeja, ja lounasravintoloiden asiakkaista noin viidennes tilaa niitä.
Uutuuksia ovat sämpylättömät salaatinlehteen käärityt hampurilaispihvit, joissa hiilihydraatteja on vain kuusi grammaa, kun taas sämpylällisessä hampurilaisessa niitä on 61 grammaa. Myös olutteollisuus on ottanut vähähiilihydraattisen oluen tuotantoon.
Vähähiilihydraattisten elintarviketuotteiden määrä on ollut kasvussa viimeiset neljä vuotta. Vuonna 1999 vähähiilihydraattisia tuotteita tuli markkinoille 47 nimikettä, vuonna 2002 nimikkeitä oli 339 ja vuonna 2003 yli 600. Vuoden vaihteessa niiden markkinaosuus oli 3,4 prosenttia. Vähähiilihydraattisen ruoan suosion odotetaan kasvavan lähikuukausina ja –vuosina.
LÄHTEITÄ
Janice Hopkins Tanne. Low carbohydrate diet is vindicated. British Medical Journal 2003;326:1166 (31 May). – Artikkeli ja keskustelua puolesta ja vastaan.
Obituary. Robert Coleman Atkins. Cardiologist and author of the bestselling diet book in history. British Medical Journal 2003;3261190 (31 May). – Tri Atkinsin muistokirjoitus.
Robert O. Bonow. Diet, Obesity, and Cardiovascular Risk. The New England Journal of Mediicine 2003;348:2057-2058 (22 May).
Julie Dunn. Restaurant Chains, Too, Watch Their Carbs. The New York Times, January 4, 2004.