Linkkejä
Ajankohtaista
Ruokaohjeita
Palautetta
KENEN RAVINTOSUOSITUKSIA?
21.1.2004
Lihominen ja laihtuminen puhuttavat kolme kertaa vuodessa: tammi-, huhti- ja syyskuussa. Syyt tiedetään. Tammikuussa joulunajan syöpöttelyä seuraa syömättömyys, huhtikuussa haaveillaan bikineihin mahtumisesta, ja syyskuussa kadutaan terassikesän höyryjä ja makkarailtojen (k)iloja.
Päivälehtien sunnuntailiitteet ottavat kantaa nekin. Juttujen tekijöistä toisilla on enemmän, toisilla vähemmän aikaa ottaa selvää asioista, mutta kantaa pitää ottaa ja oman lehden kantaa noudattaa. Helsingin Sanomien artikkelissa 11.01.04 ”Lihominen vaarantaa terveyden ja talouden” Ritva Liisa Snellman kirjoittaa aiheestaan varsin kattavasti.
Ritva Liisa Snellman kirjoittaa: ”Lihavuudesta on tullut ihmiskunnan suurin kansanterveydellinen ongelma. Ylipainosta seuraavia sairauksia ei ole pian rikkaallakaan maalla varaa hoitaa. Maailman terveysjärjestö WHO on ottanutkin lapset suojelukseensa. Tulevat sukupolvet eivät saa enää pulskistua.”
Ylipaino ja aikuisiän eli tyypin 2 diabetes yleistyvät, ikävä kyllä, myös lapsilla. Liikaa rasvaa ja vähää liikuntaa mainitaan ylipainon ja diabeteksen syiksi siitäkin huolimatta, että syödyn rasvan määrä on vähentynyt ja liikunta lisääntynyt. Vähemmälle huomiolle jää hiilihydraattien – viljan ja sokereiden – käytön lisääntyminen samanaikaisesti.
Huomiotta jätetään ne tutkimukset, joissa kiinnitetään huomiota siihen, että samanaikaisesti hiilihydraattien – viljan ja sokereiden – käyttö on lisääntynyt.
Runsashiilihydraattiset suositukset
Tätä nykyä hiilihydraattien määräksi suositetaan päivittäisestä energiasta 55 – 60 % ja rasvojen määräksi 30 %. Ravintosuositusten vakuutetaan pysyvän ennallaan. Ritva Liisa Snellmanin haastattelema asiantuntija on sitä mieltä, että asiantuntijat eivät ole ravitsemusasioissa erimielisiä, vaan amatöörit, jotka kinastelevat siitä, lihottavatko uuniperunat ja laihduttaako lihan syöminen.
Saattaa olla, että Suomessa, jossa kaikki asiantuntijat tuntevat toisensa ja ovat varuillaan toistensa suhteen, konsensus pitää tyyliin ”ei korppi korpin silmää noki”. Toisinajattelijat pyritään vaientamaan ja/tai heidän asiantuntemustaan vähätellään. Amatööreihin eli niihin, jotka ihmettelevät lihomistaan suosituksia noudattaessaan, ei kannata kiinnittää huomiota. Hehän syövät (salaa) liikaa rasvaa eivätkä liiku tarpeeksi.
Mitä näin runsashiilihydraattinen ruokavalio saa aikaan? Ei ainakaan ylipainon ja diabeteksen vähenemistä, vaan erittäin todennäköisesti päinvastoin.
Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana eri maissa tehdyt lukuisat tutkimukset osoittavat, että nykysuositusten mukainen eli hiilihydraatteja yli 55 % sisältävä ruokavalio on yhteydessä kroonisiin sairauksiin, mm. lihavuuteen ja diabetekseen, nostaa ”huonoa” LDL-kolesterolia ja veren rasvoja. Tutkimusten tekijät ovat hyvin koulutettuja ammattilaisia, eivät amatöörejä. Asiantuntijoina he ovat eri linjoilla kuin suositusten tekijät.
Diabeteksen tutkijoista huomattavimpiin kuuluvan Gerald M. Reavenin ohella monien muiden tieteenalojen tutkijat ovat kyseenalaistaneet niin terveille kuin diabeetikoille osoitettuja suosituksia jo vuosia. Viime vuonna ilmestyneissä tutkimuksissa on todettu sama, mikä aikaisemmissakin: hiilihydraattien korvaaminen proteiineilla vaikuttaa edullisesti aineenvaihduntaan, laihduttaa, alentaa verensokeria ja -rasvoja sekä verenpainetta niin terveillä kuin diabeetikoilla.
Ei ihme, että lihavuuteen taipuvaiset ovat ymmällään, ketä tai mitä uskoa.
Hiilarinsyöjän tulevaisuus - mielikuvaharjoittelu
Sulje silmäsi, ota oikein mukava asento ja kuvittele mielessäsi, mitä kaikkea hyvää tapahtuu, kun kaikki suomalaiset saadaan manipuloitua syömään leipää, puuroa, pastaa, margariinia ja rasvatonta maitoa. Käytä mielikuvitustasi.
Ajattele ensiksi, mitä hyvää koituu liike-elämälle. Kaikki alkaa mainoksista. (Mitä mainosten takana on, on jokaisen oman mielikuvituksen varassa.) Nerokkaat mainoskampanjat saavat hiilareiden kulutuksen huimaan nousuun, eikä aikaakaan, kun halvan viljan, leivonnaispakasteiden ja pastan tuonti ulkomailta moninkertaistuu. Myllyt ja suurleipomot tilaavat yhä tehokkaampia tuotantolinjoja ja koneita, ja leipää leivotaan yhä pienemmin kustannuksin. Pullanletityskoneet huhkivat kolmea vuoroa - ovathan suomalaiset pullakansaa. Leipäkoneet yleistyvät. Vatkaimet ja vuoat pääsevät taas arvoonsa. Leivontakursseja, kirjoja ja lehtiä ilmestyy, leivontaseuroja perustetaan, ja leipomisesta tulee äkisti uusi ja arvostettu harrastus.
Leipämainokset täyttävät kadunvieret. Ruisleipä laihduttaa. Nauti pullastasi pelotta. Marjapiiras joka makuun. Leivänsyönti säästää aikaa. Jos ei ehdi syödä aamuleipää kotona, sen voi hotkaista matkalla kouluun tai töihin. Lounas on hoidossa, sehän on ruisleivän puolikas tai pastaa, tietysti ilman rasvaa. Kansainvälisesti asennoituneet suosivat täytettyjä bageleita eli rinkeleitä, ja niistä tulee muoti-ilmiö. Ja illalla työstä väsyneet lataavat itsensä voileivillä televisiota katsellessaan, ja harrastuksiinsa rientävät kuittaavat illallisen voileivällä.
Myös teollisten rasvojen käyttö kiihtyy. Kun voita ei saa syödä ja maito on rasvatonta, kun lihasta syödään vain rasvattomat osat ja nekin sotkettuna makkaraan, rasvaksi ruokaan jää ulkomaisista kasvirasvoista tehty margariini. Isänmaalliset ostavat pullon rypsiöljyä unohtumaan pöydänkulmalle.
Ei aikaakaan, kun lehdet ilmoittavat ylipaino- ja diabetesepidemian räjähtäneen kansakunnan pulloposkille. Liikalihavuuden voivottelu, laihdutuskuurit ja kaikenkarvaisten asiantuntijoiden haastattelut täyttävät palstat muinakin päivinä kuin sunnuntaina ja muulloinkin kuin tammi-, touko- ja syyskuussa.
Ravitsemusneuvojia, lääkäreitä ja sairaanhoitajia tarvitaan kipeästi, ja heitä koulutetaan lisää. Terveyskeskuksia, sairaaloita ja kuntoutuslaitoksia rakennetaan ennätysvauhtia, ja rakentajat saavat työtä. Toinen puoli kansaa hoitaa toista puolta. Muutamat toisinajattelijat povaavat synkästi hoitajistakin tulevan ennen pitkää hoidettavia. Hoitajat on silloin tuotava ulkomailta. Ennustajat vaiennetaan, sillä hehän eivät kuulu asiantuntijoihin.
Kuitenkin kaikkia mahdottomia ja mahdollisia syitä ylipainoon etsitään, tutkijoita koulutetaan, ja tutkimusta tehdään kiihkeästi. Koko kansa manataan syömään leipää vielä enemmän. Ja jos leipä ei auta ylipainoon, niin pitää kokeilla perunaa, ja jos perunakin pettäisi, pasta varmasti ei petä. Nehän ovat perusruokaa. Kuka hiilareita epäilemään. Sehän olisi hulluutta.
Hyvinvointi ulottuu kaikkialle liike-elämään. Isojen tyttöjen ja mahtavankokoisten miesten vaatekauppoja ilmestyy viimeinkin. Isoimmat käyttävät ompelijaa. Kukkakauppoja ilmestyy joka kortteliin, ja kaikilla on asiakkaita. Kukat ilahduttavat sairaita ja vasta vaivoistaan tervehtyneitä, mutta eniten niitä lähetetään pidoista poistuneille ja heitä sureville. Toisen suru, toisen ilo: hautausurakoitsijat saavat työtä, pitopalvelut kukoistavat. Ompelijoiden ja räätäleiden ohella muutkin vanhat ammatit heräävät henkiin. Puusepän taitoja tarvitaan pitkästä aikaa, sillä viimeisen leipäpalansa nielaissutta surevat haluavat käsintehdyn kirstun rakkaansa viimeiselle matkalle. Uutena teollisuudenalana ovat ruumiiden ehostajat ja palsamoijat.
Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Maassa on täystyöllisyys. Liike-elämä kukoistaa. Kansantalous kukoistaa. Mitä muuta voisi toivoa? Nuoruus on valttia, ja yhä nuoremmat pääsevät yhä paremmille paikoille. Koulutusta lyhennetään, sillä kenelläkään ei ole aikaa opiskella. Työelämä pestaa nuoria, sillä kuin hyvän haltijattaren taikasauvan iskusta keski-ikäiset tai juuri keski-iän ylittäneet poistuvat kuvioista ensin sairaslomalle, sitten sairaseläkkeelle – ja mitä sitten tapahtuu, sitä ei kenelläkään ole aikaa pohtia. Politiikan päättäjät käyvät sisäpiireissään hiljaista keskustelua eutanasiasta, sillä kansantalous romahtaa, ellei kansalaisten kierrätystä järjestetä valtiovallan toimesta.
Kansa on autuaan tietämätön päättäjien huolista. Oravanpyörä kiihtyy kiihtymistään kunnes jokin paikka ratkeaa, oravanpyörä pysähtyy äkisti, ja elämä katkeaa.
Ja nyt onkin aika avata silmät.
Kuka antaa suositukset, kenen on vastuu?
Nykyiset suositukset on antanut Valtion ravitsemusneuvottelukunta, jonka jäsenet ovat ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia. On näin ollen selvää, että suosituksissa otetaan huomioon liiketaloudelliset näkökohdat. Suositukset ovat kompromissi teollisuuden ja kaupan sekä ravitsemusviranomaisten kesken. Syystäkin voi kysyä, ovatko terveydelliset näkökohdat ehkä unohtuneet?
Kaupallista koulutusta saamatonkin oivaltaa, että teollisuuden ja kaupan eduksi on tuottaa tavaraa mahdollisimman halvalla ja myydä mahdollisimman kalliilla. Tarpeita luodaan mainoksilla, ja mainoksilla manipuloidaan ostamaan yhä halvemmalla tuotettua ruokatavaraa yhä enemmän. Mainokset ja määrä myy, ei niinkään laatu.
Kenen tahansa maalaisjärjelle on selvää, että ravintosuositukset jäävät pakostakin vaillinaisiksi ja jopa virheellisiksi, jos ne määräytyvät eri eturyhmien intressien mukaan. Myöskään ravitsemustieteilijät eivät yksin ole päteviä antamaan suosituksia, sillä he edustavat yhtä, kapeaa alaa ihmisen ravitsemuksen kokonaisuudesta, ravitsemustieteitä. Muitakin näkökulmia tarvitaan.
Esimerkistä käy ihmisen kehityshistorian tutkimus. Geenitutkimus osoittaa aineenvaihdunnan muuttuvan tuhansien vuosien mittakaavassa ja sopeutuvan ympäristön tarjoamaan ravintoon. Niukkoina aikoina ”säästögeenit” ovat taanneet alhaisen aineenvaihdunnan ja eloon jäämisen. Hiilihydraatit ja sokerit ovat puuttuneet joissakin ympäristöissä täysin. Nämä seikat selittävät joidenkin etnisten ryhmien, mutta myös yksilöiden taipumuksen lihoa ja sairastua diabetekseen samalla ruokavaliolla, jolla toiset eivät liho eivätkä sairastu.
Kehityshistorian näkökulmasta ratkaisu ylipainoon ja sen seurannaisilmiöihin on yksinkertainen: paluu perimän mukaiseen ruokavalioon. Ylipainoisille se merkitsee vähähiilihydraattista, runsasproteiinista ja kohtuullisen määrän luonnollisia rasvoja sisältävää ruokavaliota.
Lyhyesti sanottuna: terveellisestä ruokavaliosta kiinnostuneen on oman etunsa nimessä suhtauduttava varauksella nykyisiin suosituksiin, ellei hän halua edellisen mielikuvan kaltaisen tulevaisuuden toteutuvan.