Kookosöljy - kirjaesittely

Bruce Fife, N.D.

THE HEALING MIRACLES OF COCONUT OIL

Piccadilly Books, Ltd. Colorado Springs, CO. 2003.

KOOKOSÖLJY – LUONNON IHMERAVINTO

Kookosöljyä ja muita tyydyttyneitä, luonnollisia ravintorasvoja vastaan käyty kampanja viimeisten yli kahdenkymmenen vuoden aikana muistuttaa kavalimpia salaliittotarinoita. Kavaluus ei kuitenkaan piile tyydyttyneissä rasvoissa, vaan teollisia rasvoja markkinoivissa kaupallisissa intresseissä. Kuten missä tahansa politiikassa, vastapuolen eli tässä tapauksessa kookosöljyn mustamaalaus toimii tehokkaammin kuin oman ehdokkaan ylistys. Vastapuolen tultua nujerretuksi enemmän tai vähemmän rehellisin keinoin omasta ehdokkaasta voidaan kertoa mitä hyvää tahansa – kaikki uskotaan.

Tyydyttyneiden rasvojen – voin ensimmäisenä – väitetään olevan epäterveellisiä, tukkivan verisuonet ja lihottavan. Onko väite totta? Viime vuosina tehdyt tieteelliset tutkimukset – ja ihmiskunnan monituhatvuotinen kokemus, jolle tosin ei näytetä pantavan paljonkaan painoa, eihän se ole kliininen koe eivätkä sitä ole olleet seuraamassa korkeasti koulutetut tutkijat – osoittavat asian olevan pikemminkin päinvastoin: tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät ravintorasvat päihittävät tyydyttymättömiä sisältävät kirkkaasti. Esimerkistä käy kookosöljyn ja äidinmaidon sisältämä lauriinihappo: sen terveysvaikutuksista kertyy vaikuttava lista.

Naturopaattilääkäri Bruce Fife kertoo kirjansa ”The Healing Miracles of Coconut Oil” parilla sadalla sivulla rasvoista yleensä, Tyynen meren saarelaisten käyttämän kookosöljyn ihmeitä tekevästä vaikutuksesta ja Yhdysvaltain soijateollisuuden trooppisia öljyjä vastaan 1980-luvulla aloittamasta, keinoja kaihtamattomasta sodasta.

Tyydyttyneisyys ja ketjuisuus

Kiinteässä muodossa olevia ravintorasvoja nimitetään yleensä rasvoiksi, nestemäisiä öljyiksi. Ne luokitellaan tyydyttyneiksi (voi, eläinrasvat), kertatyydyttymättömiksi (oliiviöljy) tai monityydyttymättömiksi (kalaöljy, soija-, maissi-, safflor- ym. kasviöljyt). Ravintorasvojen markkinoijat pyrkivät antamaan käsityksen, että tyydyttyneet, joita he nimittävät ”koviksi” ja yleensä myös ”eläinrasvoiksi”, ovat ”huonoja” ja siksi vältettäviä, ja tyydyttymättömät eli ”pehmeät” eli kasvirasvat ovat ”hyviä” ja niitä pitäisi käyttää.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Mikään ravintorasva tai öljy ei ole täysin tyydyttynyttä tai tyydyttymätöntä, vaan jokainen sisältää eri suhteissa lukuisia eri rasvahappoja, joista toisia voidaan luonnehtia vaikutukseltaan ”hyviksi”, ”neutraaleiksi” tai ”huonoiksi”. Näin ollen kaikki tyydyttyneet, ”kovat” ravintorasvat eivät ole ”huonoja” eli epäterveellisiä, eivätkä kaikki monityydyttymättömät, ”pehmeät” rasvaseokset ole terveellisiä.

Fife tekee kirjassaan perusteellisesti selkoa ravintorasvojen sisältämistä rasvahapoista ja niiden vaikutuksesta ihmiselimistöön.

Kaikki rasvahapot koostuvat ensisijaisesti hiiliatomiketjuista, joissa hiiliatomeihin sitoutuu vetyatomeita. Rasvahappoa, jossa jokaiseen hiiliatomiin on sitoutunut kaksi vetyatomia, sanotaan ”tyydyttyneeksi”, koska siihen ei voi sitoutua enempää vetyatomeita. Rasvahappo, jonka yhdestä hiiliatomista puuttuvat vetyatomit, sanotaan ”kertatyydyttymättömäksi”, ja jos rasvahaposta puuttuu enemmän kuin kaksi vetyatomia, se on ”monityydyttymätöntä”. Kun vetyatomit puuttuvat, vierekkäiset hiiliatomit muodostavat kaksoissidoksen, joka rasvaa tai öljyä kuumennettaessa tai sen altistuessa valolle rikkoutuu, minkä seurauksena rasva tai öljy hapettuu (härskiintyy).

Eläinrasvat – kuten voi ja äidinmaidon rasva – sisältävät eniten tyydyttyneitä rasvahappoja, kun taas laardi sisältää runsaasti myös kertatyydyttymättömiä. Kasviöljyistä kookosöljy on enimmäkseen tyydyttynyttä (sulamispiste noin + 25 C-asteessa), kun taas oliivi- ja rypsiöljy sisältävät enimmäkseen kertatyydyttymättömiä ja muut kasviöljyt enimmäkseen monityydyttymättömiä rasvahappoja. Aina 1900-luvun puoliväliin saakka länsimaissa käytettiin enimmäkseen eläin- ja muita tyydyttyneitä rasvoja sekä trooppisia öljyjä.

Tyydyttyneisyyden ohella rasvahapon hiiliatomiketjun pituus määrittää sen kemialliset ominaisuudet, millä on merkitystä terveyden kannalta. Rasvahapot luokitellaan lyhyt-, keskipitkä- ja pitkäketjuisiksi. Lyhytketjuisissa on 2 – 6, keskipitkäketjuisissa 8 – 12 ja pitkäketjuisissa 14 – 24 hiiliatomia. Mitä pidempi ketju on, sitä tyydyttyneempää rasvahappo on, sitä kovempaa se on koostumukseltaan ja sitä korkeampi on sen sulamislämpötila.

Tutkimukset osoittavat, että keskipitkäketjuiset rasvahapot, kuten lauriinihappo, eivät vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen. Kookosöljyssä lauriinihappoa on noin 48 % ja maitorasvassa noin 3 %, ja kookosöljyä käytetään äidinmaidon vastikkeissa. (Myös voin rasvoista suurin osa alentaa kolesterolia tai on neutraalia sen suhteen, ks. Voin rasvoista.)

Rasvat ja "vapaat radikaalit"

Rasvojen ja öljyjen terveellisyys tai vahingollisuus riippuu viime myös siitä, kuinka helposti ne hapettuvat, jolloin niihin muodostuu ns. ”vapaita radikaaleja”. Vapaalla radikaalilla tarkoitetaan molekyyliä (tai atomia), joka on menettänyt yhden elektronin ja joka ”varastaa” puuttuvan tilalle elektronin toiselta molekyyliltä, joka puolestaan ”varastaa” elektronin kolmannelta, ja näin ketjureaktio jatkuu.

Kun molekyylistä on tullut vapaa radikaali, sen fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ovat pysyvästi muuttuneet. Elävässä solussa se vaikuttaa koko solun toimintaan, erityisesti sen tumaan ja DNA:han. Mitä enemmän vapaita radikaaleja muodostuu, sitä enemmän solut ja kudokset vaurioituvat. Niiden arvellaan olevan osin syynä kymmeniin eri rappeutumissairauksiin.

Mitä ravintorasvoilla on tekemistä näiden vaarallisten radikaalien kanssa? Fife toteaa, että monityydyttymättömät kasviöljyt – soija-, safflor-, maissi- ym. – ovat alttiita hapettumiselle ja vapaiden radikaalien muodostumiselle. Prosessi alkaa jo siinä vaiheessa, kun öljykasvien siemenistä erotetaan öljy. Öljy on alttiina sekä hapelle, lämmölle että valolle. Tuotantoprosessissa käytetään kemiallisia liuottimia, korkeita lämpötiloja ja öljyn makua, hajua ja väriä parantavia kemikaaleja.

Siinä vaiheessa kun öljy saapuu kuluttajalle, se on enemmän tai vähemmän hapettunutta ja sisältää runsaasti vapaita radikaaleja. Kun öljyä kuumennetaan esimerkiksi paistettaessa, siinä muodostuu lisäksi terveydelle haitallisia transrasvahappoja. Transrasvoja muodostuu myös, kun monityydyttymättömiä kasviöljyjä tuotantoprosessissa hydrogenoidaan eli vedytetään joko kokonaan tai osittain hapettumisen estämiseksi ja säilyvyyden lisäämiseksi. Transrasvat ovat kaikista rasvoista vaarallisimpia. (Ks. Tutkimusta. Transrasvoista.)

Toisin kuin moni- ja kertatyydyttymättömät kasviöljyt tyydyttyneet ravintorasvat eivät hapetu eikä niissä muodostu vapaita radikaaleja eikä transrasvoja. On selvää, että mitä vähemmän ravintorasvaa on käsitelty, sitä terveellisempää se on. Siksi teollisesti mahdollisimman vähän käsitellyt, luonnonmukaiset ravintorasvat kuten kylmäpuristettu kookos- ja oliiviöljy sekä voi ovat muita ravintorasvoja terveellisempiä.

Kookospalmu – elämänpuu

Kylmäpuristetun kookosöljyn erinomaisista, hyvää tekevistä terveysvaikutuksista Fife kokoaa pitkän listan satojen tutkimusten tulosten pohjalta. On todettu, että kookosöljyn rasvahapot korjaavat vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita ja vahvistavat immuunijärjestelmää. Muutamat sen sisältämistä rasvahapoista tuhoavat bakteereita, hiivoja, loisia ja jopa viruksia, mistä syystä kookosöljyä käytetään sairaille, myös aids-potilaille tarkoitetuissa rasvaseoksissa. Kookosöljyn on havaittu helpottavan erilaisissa suolistovaivoissa (esim. Helicobacter pylorin aiheuttamissa ja Crohnin taudissa), hiivatulehduksessa ja alkueläinten aiheuttamissa ongelmissa (mm. giardia).

Kookosöljyn rasvahapot kiihdyttävät aineenvaihduntaa, mistä syystä sitä voi suositella painonhallintaan. Ne imeytyvät ohutsuolesta porttilaskimon kautta maksaan, ja niiden on havaittu tervehdyttävän erityisesti alkoholin tai muiden myrkkyjen rasittamaa maksaa. On tunnettua, että ihmisen aivot tarvitsevat tiettyjä rasvahappoja kehittyäkseen ja toimiakseen normaalisti (mm. kalaöljyjen omega-3-rasvahapot). Näiden rasvahappojen puute aiheuttaa mm. kroonista väsymystä ja masennusta. Myös kookosöljyn rasvahapot poistavat väsymystä ja vaikuttavat edullisesti mm. epilepsiaan.

Tyynenmeren kansat ovat perinteisesti käyttäneet kookosöljyä sekä sisäisesti että ulkoisesti, ravintona ja ihonhoitoöljynä. Kookosöljyn käyttö ihonhoidossa puoltaa paikkaansa: kasvojen ja vartalon iho käy samettisen pehmeäksi. Öljyä voi käyttää myös deodoranttina. Kookosöljyn rasvahappoja käytetään lääkkeenä myös iholla: se lieventää psoriasista ja ihottumia sekä poistaa päänahasta hilsettä.

Paljonko kookosöljyä päivittäin

Ensinnäkin on huomattava, että kookosöljyn laadulla on merkitystä. Parasta ja suositeltavinta on tuoreiden kookospähkinoiden hedelmälihasta kylmäpuristettu öljy (expeller pressed), joskin se on hinnaltaan monin verroin kalliimpaa kuin koprasta eli kuivatuista kookospähkinöistä saatu kookosrasva.

Yhdessä ruokalusikallisessa eli 15 grammassa kookosöljyä on noin 7 grammaa lauriinihappoa, ja yhdessä ruokalusikallisessa kookoshiutaleita noin 2 grammaa lauriinihappoa. Purkitetussa kookoskermassa ja –maidossa sekä kookosjauheessa on rasvoja eri määriä. Fife suosittaa terveille aikuisille 2 – 4 ruokalusikallista päivässä eli noin 50 grammaa. Sydämen rytmihäiriöihin hän neuvoo käytettäväksi kookosöljyä päivittäin noin neljä ruokalusikallista eli 60 grammaa.

Salaliitto trooppisia rasvoja vastaan

Tyydyttyneiden rasvojen vastainen kampanja alkoi, kuten tiedetään, 1950-luvulla tarkoituksenmukaisesti suunnitellusta rasvatutkimuksesta. Siihen saakka yleisesti käytetyt eläinrasvat leimattiin syyllisiksi veren kolesterolin nostamiseen ja sitä kautta sydän- ja verisuonitauteihin.

Rasvasodan trooppisia öljyjä vastaan aloitti amerikkalaisten soijantuottajien ja soijateollisuuden yhdistys ASA päämääränään vallata rasvamarkkinat. Sen jälkeen kun tyydyttyneet rasvat oli julistettu pannaan, trooppiset kasviöljyt kokivat saman kohtalon, olivathan nekin tyydyttyneitä kuten voi ja ihra. Trooppisten öljyjen mustamaalaus, voimakas lobbaaminen ja soijan mainoskampanjat tuottivat tuloksen: tuonti lopetettiin, ja näin valtatie oli valmistettu teollisesti muunneltujen kasvirasvojen rynnäkölle. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa soijaöljy muodostaa noin 80 % ruokaöljyistä. Tästä määrästä Fifen mukaan kolme neljäsosaa on hydrogenoitua, mistä puolet on transrasvoja. (Ks. Transrasvoista.)

Kookosöljyä – muista tyydyttyneistä puhumattakaan - ei pelastanut edes se, että Harvardin yliopiston tutkija George Blackburn todisti kongressille kookosöljyn yksinomaankin käytettynä olevan veren kolesterolin kannalta neutraalia. Rasvatutkija Mary G. Enig totesi kookosöljyä käytetyn tuhansia vuosia ilman mitään haittavaikutuksia niitä nauttineille kansoille. Myös muut asiantuntijat esittivät kookosöljyn puolesta lausuntoja. Jostakin (salaperäisestä) syystä tiedotusvälineet eivät tiedottaneet niistä, vaan kilpailivat toinen toistaan karmeampien lööppien ja juttujen keksimisessä ”öljyistä helvetistä” – tilanne, joka on vallalla myös Suomessa.

Sitä mukaa kun monityydyttymättömien, hydrogenoitujen ja lisäaineilla terästettyjen kasviöljyjen käyttö on lisääntynyt, ovat myös sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, ylipaino, allergiat ja muut autoimmuunisairaudet yleistyneet.

Mitkä rasvat lopultakin tukkivat verisuonet?

Fife toteaa, että vain hapettuvat rasvat eli moni- ja kertatyydyttymättömät pystyvät yhdessä kolesterolin kanssa tukkimaan sydämen verisuonia, mutta tukosten syntymiseen tarvitaan muutakin. Hän muistuttaa, että soluja vaurioittavien vapaiden radikaalien lisäksi syynä sepelvaltimotautiin on useiden eri tutkijoiden, mm. suomalaisen prof. Saikun mukaan bakteerien ja virusten (Helicobacter pylori, Chlamydia pneumoniae, cytomegalovirus), aiheuttamat krooniset tulehdukset, jotka vaurioittavat valtimoiden soluja. Kun verihiutaleita, kolesterolia ja proteiineja kerääntyy paikkaamaan vaurioitunutta kohtaa toistuvasti, muodostuu arpikudosta ja viimein tukos. Monityydyttymättömistä rasvahapoista vain kala- ja pellavaöljyjen omega-3-rasvahapot ja tyydyttyneistä kookosöljyn keskipitkäketjuiset rasvahapot alentavat sydäntautien riskiä,

Luonnonmukaisia tyydyttyneitä rasvoja kaihdetaan yhä. Rasvasodassa käytetään edelleen osatotuuksia, suoranaisia vääristelyjä ja vaikenemista. Teollisessa prosessissa monityydyttymättömissä öljyissä muodostuvien tyydyttyneiden transrasvojen vahingollisuudesta on mainittu vasta äskettäin, ja niiden käytön vaikutusta vähätellään. Monityydyttymättömien kasviöljyjen aiheuttamista ongelmista, hapettumisesta ja vapaiden radikaalien muodostumisesta, vaikutuksesta veren kolesteroliin jne. ei mainita. Salaliitto tai ei, mainoskampanjoiden pommittaman kuluttajan olisi oman terveytensä vuoksi syytä ottaa selvää väitteiden todenperäisyydestä. Snake oil salesmen still exist.

”Healing Miracles of Coconut Oil” –kirja on pakattu täyteen tietoa runsaine lähdeviitteineen ja linkkeineen. Siksi kirjan tulisi sisältyä jokaisen terveydestään kiinnostuneen käsikirjastoon ja kylmäpuristetun kookosöljyn löytää tiensä jokaisen keittiöön ja nautittavaksi.

Kylmäpuristettua kookosöljyä on tilattavissa
www.kookosravinto.fi
Kooskoravinto IS

Linkkejä

www.lauric.org
www.price-pottenger.org
www.westonaprice.org
www.coconut-info.com