The Schwarzbein Principle

Diana Schwarzbein, M.D., Nancy Deville

THE SCHWARZBEIN PRICIPLE
The Truth About Losing Weight, Being Healthy, and Feeling Younger

Health Communications, Inc. Deerfield Beach, Florida. 1999.

Yksi parhaita kirjoja selittämään ihmisen aineenvaihdunnan ja ravinnon välisiä prosesseja on epäilemättä endokrinologi Diana Schwarzbeinin kirja The Schwarzbein Principle.

Lääkärinä tri Schwarzbein hoitaa diabetesta ja monia muita aineenvaihduntasairauksia ruokavalion avulla. Kirjansa alkulehdillä hän kertoo uskoneensa, mitä hänelle opetettiin hänen opiskellessaan lääkäriksi ja erikoistuessaan endokrinologiaan ja aineenvaihduntaan. Sanoma oli, että hiilihydraatit estävät ylipainoa ja sairauksia. Pian hän kuitenkin huomasi opetusten virheellisyyden.

Valmistuttuaan tri Schwarzbein sai työpaikan diabetekseen erikoistuneessa arvostetussa klinikassa Santa Barbarassa Kaliforniassa. Hänet oli opetettu ajattelemaan, että ihmisen kerran sairastuttua diabetekseen sairautta ei voinut parantaa, ja hoitona oli pitää verensokeri kontrollissa lääkityksen avulla. Ruokavalioksi diabeetikoille suositettiin vähäkalorista, runsashiilihydraattista, vähärasvaista ja vähäproteiinista ruokaa.

Ennen pitkää nuori lääkäri huomasi potilaidensa verensokerimittauksista saman minkä potilaat itsekin: jokin suositellussa ruokavaliossa oli selvästi pielessä. Ruokavaliosuosituksia noudattaneiden verensokeri kohosi pilviin, kun taas ruokavalion suhteen ”fuskanneiden” verensokeri aleni. Oivallus, että syy oli ruoan sokereissa, tuli hänen mieleensä äkillisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Ajatus herätti ristiriitaisia tunteita: tokihan ADAn (American Diabetes Associacion) suositukset perustuivat tutkimukseen? Tri Schwarzbein alkoi tutkia, mitä tutkimuksissa lopultakin sanottiin. Hän tuli siihen tulokseen, että pitkäaikaistutkimusta vähärasvaisen ruokavalion puolesta ei yksinkertaisesti löytynyt, mutta lukuiset tutkimukset osoittivat rasvoja tarvittavan hyvän terveyden ylläpitoon.

Tutkimusten läpikäyminen todensi lisäksi, että runsashiilihydraattisen ruokavalion aiheuttama veren korkea insuliinitaso oli yhteydessä myös ennenaikaiseen ikääntymiseen, syöpäsairauksiin, veren kolesterolin epätasapainoon, sydän- ja verisuonitauteihin ja korkeaan verenpaineeseen. Hän totesi, että insuliinitason nousuun vaikuttavat myös stressi, nautintoaineet ja huumeet, makeuttamisaineet ja monet lääkeaineet sekä liikunnan puute. Kaikkein tärkein asia muistaa on, että kaikki suuhunpantava vaikuttaa insuliinin eritykseen tavalla tai toisella.

Sekä tutkimusten että potilaiden kokemusten perusteella kirjoitettua, tässä esiteltyä kirjaa seurasi toinen, The Schwarzbein Principle II: The ”Transition” – A Regeneration Program to Prevent and Reverse Accelerated Aging, jossa vanhenemisen ongelmakenttää käsitellään perusteellisesti.

TERVEYSVÄITTEITÄ JA TOSIASIOITA

Tri Schwarzbein tähdentää ihmisen olevan osa ravintoketjua. Miljoonien vuosien aikana elimistö on sopeutunut käyttämään tiettyjä ravinto- ja ruoka-aineita. Schwarzbeinin ruokakuutiossa proteiinit ja rasvat ovat tärkeimmät ravintoaineet, sillä ne ovat välttämättömiä elintoiminnoille. Tärkkelyksettömät kasvikset sisältävät runsaasti vitamiineja, kivennäisiä ja kuituja, kun taas tärkkelyksen hiilihydraatit käyvät energiasta. Näistä ravintoaineryhmistä saatavan ravinnon määrän tulee olla tasapainossa.

Kirja pyöräyttää monet tähän saakka hellityt ja laajalle levitetyt terveysväittämät päinvastaisiksi. Toisin kuin yleisesti väitetään, vähärasvainen ruokavalio lihottaa ja aiheuttaa sydänkohtauksia, lisää verenpainetta ja johtaa insuliiniresistenssiin ja pitkään noudatettuna tyypin 2 diabetekseen. Kirjoittaja huomauttaa, että nämä tosiasiat käyvät ilmi jo ihmisen fysiologian ja biokemian tutkimuksista.

Ihmisen aineenvaihduntaan ja sisäeritykseen perehtyneenä tri Schwarzbein selvittää perusteellisesti ravintoaineiden vaikutusta ihmisen elintoimintoihin. Hän painottaa rasvojen, mutta myös proteiinien tärkeyttä: niiden vähyys voi koitua vaaraksi terveydelle. Rasva ei lihota, sanoo tri Schwarzbein. Rasva- ja proteiinikaloreita ei tarvitse laskea, mutta hiilihydraattikaloreita on rajoitettava.

Tri Schwarzbein omistaa lukuisia sivuja kolesterolille, eikä hän kaihda tähdentää sen välttämättömyyttä hormoni-, entsyymi-, immuuni- ja aivotoiminnalle. Sen puute aiheuttaa depressiota ja ärsyyntyneisyyttä. Rasva ja kolesteroli ovat niin tärkeitä eloonjäämiselle, että keho pystyy tarvittaessa tekemään niitä hiilihydraateista. Ongelmaksi koituu se, että hiilihydraattien liiallinen saanti saa veren huonon kolesterolin ja triglyseridit nousemaan vaarallisiin lukemiin.

Hiilihydraatteja keho pystyy käsittelemään vain vähäisen määrän. Sen, mitä keho ei käytä heti energiaksi tai varastoi glykogeenina, insuliinihormoni varastoi rasvaksi. Proteiinit ja rasvat keho käyttää ensisijaisesti rakennusaineina ja lämmöntuottoon, ja ylijäämä varastoituu niin ikään rasvana.

Kirjassa varoitetaan kemiallisista lisäaineista, sillä ne vahingoittavat elimistöä solutasolla ja aiheuttavat kroonisia rappeutumissairauksia. Kirjoittaja toivoo kirjansa motivoivan ihmisiä lopettamaan kemiallisten lisäaineiden käytön ja sanoo suoraan, ettei hän lääkärinä voi sanoa olevan okay käyttää lisäaineita eikä keinotekoisia elintarvikkeita.

Tri Schwarzbein tietää henkilökohtaisesti, mistä puhuu. Hän tunnustaa kahdeksantoista ensimmäisen elinvuotensa aikana olleensa roskaruoka- ja sokeririippuvainen. Yhdeksäntoistavuotiaana hänen terveytensä oli murtumassa. Seuraavat yhdeksäntoista vuotta tarvittiin terveyden palauttamiseen.

MITEN PALAUTTAA TERVEYTENSÄ JA YLLÄPITÄÄ SITÄ

Tri Schwarzbein esittää viiden kohdan ohjelman optimaaliseen terveyteen. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä on ihmiselle luontaisten ravintoaineiden saaminen oikeissa suhteissa, toisena stressinhallinta, kolmantena liikunta, neljäntenä stimulanttien kuten hiilihydraattien rajoittaminen, lääke- ja lisäaineiden sekä nautintoaineiden rajoittaminen tai poistaminen, ja viidentenä – tosin viime aikoina kyseenalaistettuna - hormonilisien ottaminen.

Ravintoaineista proteiineja naisten tulisi hänen mukaansa saada päivittäin 60 – 70 grammaa, miesten 70 – 80 grammaa, mutta mikään ei estä syömästä proteiinia enemmänkin.

Rasvojakaan ei tarvitse laskea, vaan niitä saa syödä vapaasti. Kerta- ja monityydyttymättömiä ei kuitenkaan pidä kuumentaa vaan käyttää huoneenlämpöisinä, kun taas tyydyttyneet rasvat käyvät ruoanlaittoon.

Tri Schwarzbein toteaa, että tyydytettyjen rasvojen pelko perustuu myyttiin, ei todellisuuteen. Päinvastoin hänen tuhannet potilaansa ovat hyötyneet niistä: veren kolesteroli ja verenpaine ovat laskeneet, paino alentunut ja sydän- ja verisuonitautien vaara vähentynyt. Tyydyttyneet rasvat kuten voi ja kuohukerma puolustavat paikkaansa, sillä ne eivät vaadi insuliinin eritystä.

”Älä syö vahingoittuneita rasvoja”, varoittaa tohtori. Vahingoittuneita ovat kaikki kuumapuristetut kasviöljyt, hydrogenoidut transrasvoja sisältävät rasvaseokset ja margariinit, sillä kuumentaminen, hydrogenoiminen ja lisäaineet aiheuttavat häiriöitä aineenvaihdunnalle ja edistävät ennen aikaista vanhenemista solutasolla.

Aterioiden pitäisikin rakentua hiilihydraattien ympärille, mutta niin, että niiden laatu otetaan huomioon ja grammamäärä tarkistetaan. Kolmella pääaterialla hiilihydraattien määrä tulisi rajoittaa 15 grammaan, välipaloilla 7,5 grammaan. Proteiinien ja rasvojen määrää ei ole tarpeen laskea.

MITÄ TÄNÄÄN RUOAKSI

Tri Schwarzbein sisällyttää kirjaansa peräti kokonaisen kuukauden ruokalistan. Lieneekö hänen argentiinalainen taustansa syynä siihen, että hänen ehdotuksensa miellyttävät enemmän kuin muiden näillä sivuilla esiteltyjen – syödäänhän Argentiinassa miltei eurooppalaisittain.

Aamiaiseksi maistuu munakokkeli nitraatittomien makkaroiden kera, ja hiilihydraatit tulevat puolestatoista desilitrasta kaurapuuroa, joka nautitaan voin ja kerman kera (nam-nam!). Aamupäivän välipalaksi ½ dl auringonkukan siemeniä.

Lounaaksi salaatti, johon pienitään erilaisia vihreitä salaatinlehtiä, kypsää kananpoikaa, nitraatitonta pekonia, kovaksi keitetty muna, sinihomejuustoa ja tomaattia sekä kastikkeeksi oliiviöljyä ja viinietikkaa. Jälkiruoaksi omena.

Iltapäivän välipalaksi ½ dl manteleita ja mozzarella-juustotanko.

Päivälliseksi paahdettua porsaan ulkofilettä, vajaa desilitra ruskeaa riisiä ja parsaa voin kera, tomaatti-kurkku-vihannessalaatti oliiviöljy- ja etikkakastikkeen kera.

Kelpaa herkutella á la Schwarzbein!