The Protein Power Life Plan

Michael R. Eades, MD. ja Mary Dan Eades, MD.

THE PROTEIN POWER LIFE PLAN
– A New Comprehensive Blueprint
for Optimal Health.

Warner Books, 2000

PROTEIINISTA VOIMAA

Lääkäripariskunta Michael R. ja Mary Dan Eades vannovat proteiinien voimaan terveyden ylläpitäjinä. Heillä on väitteelleen vahva näyttö: tuhansien potilaiden kokemukset tohtoreiden kehittämästä vähän hiilihydraatteja, runsaasti proteiineja ja kohtuullisesti rasvoja sisältävästä ruokavaliosta. Ihminen on tarkoitettu metsästäjäksi, lihan ja kalan syöjäksi, ja paluu kivikautiseen ateriointiin takaa terveyden ja hyvinvoinnin.

Tieteellistä otetta kaipaavalle lukijalle Eadesien kirja on todellinen löytö. Kirjoittajien näkemykset perustuvat tutkimuksiin, ja niille vastakkaisten väitteiden esittäjien on syytä valmistautua esittämään omansa yhtä vakuuttavasti.

Halua vastaväitteisiin tuskin puuttuu, sillä Eadesit kiepauttavat ruokapyramidit päälaelleen kuten The PaleoDiet -kirjan kirjoittaja professori Loren Cordainkin. He väittävät, että hiilihydraatteihin – viljoihin, perunaan ja sokereihin – perustuvat ruokatottumukset ovat syynä amerikkalaisten ylipaino- ja diabetesepidemiaan, sydän- ja verisuonitauteihin, autoimmuunisairauksiin ja moniin muihin terveysongelmiin. On selvää, että nykyisten ravintosuositusten puoltajien on ennen pitkää otettava kantaa väitteisiin.

Ihannepainon ja terveyden avaimet löytyvät esivanhempien ruokavaliosta: paljon kalaa, lintua, lihaa ja munia, kohtuullisesti luonnollisia rasvoja ja runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Ne sisältävät kaiken, mitä nykyihminen tarvitsee: solujen, entsyymien ja hormoneiden rakennusaineet, vitamiinit, hivenaineet, flavonoidit, antioksidantit – sanalla sanoen kaiken. Eadesit suosittavat lisäksi kohtuullisessa määrin luonnollista auringonvaloa ilman auringonsuojavoiteita ja ilmakylpyjä myös talvella.

Ruokasi on lääkkeesi - tai yhtä hyvin ongelmasi

Kirjoittajat puuttuvat muutamiin länsimaissa yleisiin sairauksiin: tyypin 2 eli aikuisiän diabetekseen ja viljojen aiheuttamiin autoimmuunisairauksiin. He selittävät yksityiskohtaisesti, miksi tärkkelyksestä ja sokereista pidättyminen tasapainottaa verensokerin, ja miksi hyvänlaatuiset, luonnonmukaiset rasvat normalisoivat veren rasva-arvot. Proteiineista varoittelemisen sijasta heidän näkemyksensä mukaan on enemmän syytä olla huolissaan siitä, että saa liian vähän proteiinia kuin liian paljon.

Tyypin 2 diabeteksen aiheuttajiksi Eadesit toteavat nykylänsimaisen ruokavalion sisältämän liian hiilihydraatin. On yksilöllistä, paljonko on kenellekin liikaa, ja he laskevat, että jopa kolmella neljästä amerikkalaisesta on hyperinsulinemia, haiman insuliinin liikatuotanto, minkä aiheuttaa runsashiilihydraattinen ruokavalio. Hyperinsulinemian seurauksena solujen insuliinireseptorit vähenevät eli seuraa insuliiniresistenssi, mistä seuraa vielä enemmän insuliinin eritystä. Kun haiman insuliinintuotanto viimein ehtyy, noidankehän päätöksenä on verensokerin jääminen koholle eli tyypin 2 diabetes puhkeaa.

Eadesit esittävät hämmästyksensä siitä, että vakiohoitona tyypin 2 diabetekseen on viime vuosikymmeninä ollut runsashiilihydraattinen, vähärasvainen ruokavalio. He tunnustavat aina kyseenalaistaneensa tätä lähestymistapaa kahdestakin syystä: ensiksikin sairautta ei sillä saada kuriin, ja toiseksi, jos tyypin 2 diabetes on sairaus, jossa veressä on liikaa sokeria, mitä järkeä on hoitaa sitä syömällä verensokeria kohottavia hiilihydraatteja?

Vallitsevan käsityksen mukaan tyypin 2 diabetes on seurausta ylipainosta, sillä on havaittu, että useimmat insuliiniresistentit ja hyperinsunemiasta kärsivät ovat ylipainoisia. Eadesit ovat eri mieltä: ylipaino on seuraus aineenvaihdunnan häiriöistä eikä päinvastoin. Neuvo diabeetikoille on selkeä ja yksinkertainen: hiilihydraattien suhteen siirry viljoista, tärkkelyksestä ja sokereista kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin.

Viljojen hiilihydraatit aiheuttavat myös muita ongelmia. Ihmisen ruoansulatuselimistö pystyy käyttämään viljoja vain jauhettuina ja kypsennettyinä eli puuroina ja leipinä. Ongelmaksi koituu se, että edes kuumuus ei pysty poistamaan viljoissa esiintyviä lektiineiksi nimettyjä ihmisen aineenvaihdunnalle vahingollisia molekyylejä, joiden tehtävänä on puolustaa kasvia sitä syöviltä eläimiltä. Kehon immuunipuolustus pyrkii tuhoamaan nämä elimistölle vieraiksi koetut molekyylit, minkä jälkeen saattaa käydä niin, että immuunipuolustus erehtyy jatkossa pitämään myös omia, lektiineitä muistuttavia kudossolujaan vihollisina ja hyökkää niitä vastaan. Tällaisia autoimmuunisairauksia ovat erilaiset suoliston sairaudet, reuma, MS-tauti, Crohn'in tauti jne.

Erityismaininnan ansaitsee kirjoittajien huomio, että muutamat geneettiset sairaudet ovat kehittyneet ympäristön paineiden seurauksena. Esimerkistä käy perinnöllinen hemokromatoosi (HHC) eli raudan liiallinen imeytyminen ravinnosta, eli nykylänsimaisen ruokavalion sisältämä rauta saattaa koitua ongelmaksi joillekin.

Niinpä useiden ns. elämäntapasairauksiksi nimettyjen sairauksien perimmäisenä syynä saattaa kehon eri elimiin ja kudoksiin kerääntynyt rauta. Kerääntymisen aiheuttaa raudanimeytymisgeenin muunnos, joka saa raudan imeytymään ravinnosta tehokkaammin niillä, joilla muunnos on, kuin niillä, joilla sitä ei ole. Kelttiläistä ja pohjoismaalaista syntyperää olevasta väestöstä noin kymmenellä prosentilla on geenimuunnos, ja osalla heistä rautakertymä aiheuttaa haiman, maksan, sydämen, kilpirauhasen, nivelten ym. elinten sairauksia.

Ei liene sattuma, että Eadesien kirjan ilmestyttyä tämä muutamalla miljoonalla valkoihoisella amerikkalaisella esiintyvä, perinnöllisen hemokromatoosin (HHC) aiheuttava geenimuunnos on tullut yhä intensiivisemmän tutkimuksen kohteeksi.

Eadesien kirja antaa selkeät ohjeet sekä painonhallintaan että terveyden ylläpitämisen taitoon. Ateriointiin ja ruokaan liittyvät ohjeet täydentävät perusteellisen aiheen käsittelyn.