Kivikauden ruokaa - rasvasota riehuu yhä

RASVASOTA RIEHUU YHÄ

1950-luvulla ilmestyi tutkimus, joka muokkasi suhtautumista ravintorasvoihin seuraavien vuosikymmenien ajan aina tähän asti. Tutkimus (Keys 1953) oli tehty tarkoitushakuisesti, niin että halutun tuloksen saanti varmistui.

Tutkimusten pohjalta alettiin suosittaa rasvoja ja erityisesti tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia sisältäviä ruoka-aineita vähennettäviksi. Käytännössä se merkitsi voin vaihtamista margariiniin ja kananmunien lähes täydellistä vieroksumista. Tilalle tulivat ydinvehnäjauhot, pullat ja viinerit, myslit, pastat ja ranskalaiset perunat.

Viimein, 1990-luvulla, Keysin tutkimus todettiin virheelliseksi, mutta vahinko (vai tarkoitus?) oli jo ehtinyt tapahtua: ylipainoepidemia oli hyvässä vauhdissa. Elintarvike- ja lääketeollisuudella oli aihetta iloon ja lihaviin voittoihin. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, ravitsemusasiantuntijat manaavat yhä maidon ja muita eläinrasvoja vähennettäviksi, munista ei puhuta, mutta valkoiset vehnäjauhot kehotetaan vaihtamaan täysjyväviljaan. Leipää 6 – 11 palaa päivässä pastan lisänä tuskin kuitenkaan parantaa tilannetta. Ylipainoon suositetaan liikuntaa hyvin tietäen, ettei kukaan pysty liikkumaan niin paljon, että sillä olisi merkitystä painonhallinnan kannalta. (Kirja Lihavuus. Ongelma ja hoito, s. 43)

Suomessa rasvasota alkoi 1960-luvulla. Toisena osapuolena ovat luonnollisia, mm. maidon rasvoja eli voita syövät, toisena osapuolena luonnottomia, teollisesti muunneltuja rasvoja tyrkyttävät. Sodan todelliset taustat selviävät toivottavasti aikanaan, mutta syyt eivät Suomessa todennäköisesti olleet niinkään terveydelliset kuin ideologiset, kuten tuona aikana eläneet muistavat – elleivät ole margariininsyöjinä menettäneet muistiaan.

Muistiaan ei ole menettänyt tätä kirjoitettaessa eläkkeelle siirtynyt teräväjärkinen ja –kynäinen voinsyöjä, toimittaja Eero Silvasti. Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla maanantaina 07.07.2003 hän kirjoittaa voinsyöjiä miespolven ajan hivutetun, alistetun, nöyryytetyn ja halveksitun. Hän kysyy, miksi voinsyöjiä terrorisoidaan ja vastaa: ”Salakavala ja häpeällinen voinvastainen offensiivi oli jo alun alkaen ideologinen. Margariini kuului yleiseen edistyksellisyyteen siinä kuin samettipuku, muovikalut ja Sdp:n jäsenkirja. Intohimoinen uusdemari uskoi tosissaan, että luopumalla voista päästäisiin eroon kepusta ja aikaa myöten Kekkosesta ja koko kapitalismista.”

Presidentti Kekkosesta piti huolen aika, sota keskustaa vastaan jatkuu (kuten kevään 2003 tapahtumat osoittavat), ja kapitalismin tuhoa odottaneiden ideologien jälkeläiset ovat liittoutuneet kapitalismin kanssa, tuottavathan heidän rakastamiaan rasvaseoksia kapitalistiset monikansalliset yritykset – kuka nyt ruokkijaansa vastaan taistelisi!

Rasvatko syynä ylipainoon?

Rasvoja on syytetty myös ylipainosta. Myös tyypin 2 diabetesta mainitaan rasva-aineenvaihdunnan sairaudeksi, mutta tutkimusta siitäkään ei löydy. Teoria ei taaskaan vastaa todellisuutta. Sen sijaan löytyy runsaasti tutkimusta luonnonrasvojen välttämättömyydestä ja transrasvojen vahingollisuudesta ihmisen niin fyysiselle kuin mentaalille hyvinvoinnille.

Luonnonmukaiset ruoka-aineet sisältävät moni- ja kertatyydyttymättömiä sekä tyydyttyneitä rasvoja tasapainoisesti. Ihminen on yhä kivikautinen, joka voi hyvin vain luonnon itsensä kasvattamalla ruoalla. Mitkään luonnonrasvat eivät ole itsessään huonoja, vaan rasvojen välinen suhde on otettava huomioon myös luonnonrasvoja nautittaessa. Tärkeää on, että rasvaisen kalan monityydyttymättömien omega-3-rasvojen suhde kasvirasvojen ja lihan monityydyttymättömiin omega-6-rasvoihin tulee olla 1:2-4.

Kalarasvojen merkitys ihmiselle on tunnettu kauan. Esimerkiksi kalanmaksaöljyä käytettiin riisitaudin hoitoon ja ehkäisemiseen jo ennen kuin siinä vaikuttavat rasvat tunnistettiin. Kalarasvojen puute ravinnossa vaikuttaa myös mielialaan ja tutkimuksen mukaan aiheuttaa mm. depressiota.

Ruoanlaitossa käytettävien kasviöljyjen tulee olla kylmäpuristettuja, jolloin niiden hyvää tekevät fytokemikaalit säilyvät tuhoutumatta. Kasviöljyjä kuumapuristettaessa fytokemikaalit tuhoutuvat ja teollisissa rasvaseoksissa niitä ei ole.

Transrasvat – visusti vaiettu vaara terveydelle

Koska sana ”rasvaseos” maistuu ilkeältä, teollisuuden tuottamille keinotekoisille rasvasekoituksille on annettu miellyttävämpi nimi ”pehmeät” rasvat. Maidon rasvoja sen sijaan nimitetään ”koviksi”. Rasvayhteyksissä ”pehmeä” mielletään hyväksi, ”kova” mielletään pahaksi. Suomalainen kuluttaja nielee huijauksen ajattelemattakaan kysyä, mistä ”pehmeät” on tehty ja mistä niihin saadaan väri, maku, rakenne ja monet muut voita matkivat ominaisuudet ja mitä sekoitus aiheuttaa hänen elimistölleen.

Lisäaineiden vaikutus elimistölle on oma lukunsa, mistä siitäkin on niin monta mieltä kuin on tutkijaa. Transrasvojen vahingollisuudesta sen sijaan ei enää voi olla erimielisyyttä – tutkimusta on liian paljon.

Transrasvahappoja syntyy monityydyttymättömiä kasvirasvoja hydrogenoitaessa eli tehtäessä rasvaseoksia kuluttajalle ja elintarviketeollisuuden käyttöön. Niitä on leivonnaisissa, mysleissä, eineksissä, ranskalaisissa perunoissa ja muissa upporasvassa paistetuissa ruoissa. Transrasvat aiheuttavat mm. veren ”huonon” kolesterolin nousua ja ”hyvän” kolesterolin laskua ja monia muita terveysongelmia. Tutkija, fil. tri Mary Enigin sivuilla on kiintoisaa luettavaa nimenomaan transrasvoista.

Teollisten rasvaseosten transrasvat eivät ole Suomessa saaneet juurikaan julkisuutta. Joissakin muissa maissa, kuten Tanskassa jo nyt ja Yhdysvalloissa lähivuosina transrasvat tulee merkitä erikseen tuoteselostuksiin niiden vahingollisuuden vuoksi, mistä on runsaasti tutkimusta jo kymmenen vuoden ajalta.

Tutkimusta -osiossa lisätietoa transrasvoista.

Yhdysvalloissa rasvasotaa on käyty näyttävästi parin kolmen vuoden ajan. Tiedetoimittaja Gary Taubesin artikkeli ”Nutrition. The soft science of dietary fat” (Ravinto. Ravintorasvojen pehmeä tiede.) arvovaltaisessa Science-lehdessä maaliskuussa 2001 herätti kohua. Heinäkuussa 2002 artikkeliin tuli jatkoa New York Times Magazinessa nimellä ”What if it has been a big fat lie”, jossa toimittaja Taubes kysyy, onko rasvojen panettelu ollutkin suuri lihava valhe. Kannattaa lukea.

SISÄLTÖ
< LUONTO VAI YMPÄRISTÖ – PERIMÄÄ JA RUOKAKULTTUURIA
KIISTA HIILIHYDRAATEISTA – PALJON ON LIIKAA >