Linkkejä
Ajankohtaista
Ruokaohjeita
Palautetta
KESKUSTELUA PAINONHALLINNASTA
JA RUOKAVALIOISTA
Ruoka ja ateriointi ovat kiinnostaneet ihmistä kautta aikojen, eikä ihme, eihän ilman ravintoa ole elämää. Alkeellisimmista bakteereista ihmiseen eliöt syövät toisiaan, ja ravintoketju huipentuu ihmiseen, josta taas uusi ketju alkaa: kuoltua ruumis hajoaa ja joutuu bakteerien ruoaksi. Tuntuuko karmealta? Näin kuitenkin on.
Tuskin kukaan pystyy suhtautumaan ruokaan ja ateriointiin neutraalisti, sivustakatsojana. Ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen eli ruokaan, ravinnon hankkimiseen, lisääntymiseen ja lepoon liittyvät aiheet ovat aina olleet ihmisen kiinnostuksen ja kiistojen kohteina. Varhaisimmat kirjoitetut tekstit kertovat samoista ruokaan liittyvistä ilon ja murheen aiheista, mistä naistenlehdet ja tieteelliset tutkimukset nykyään: ruokaohjeet ja ulkonäkö ovat tunnettuja tuhansien vuosien takaa.
Aterioinnin ja ruoan historia kiinnostaa tätä nykyä erityisesti siksi, että viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana länsimaita on alkanut vaivata ennen näkemätön lihavuusepidemia. Ylipaino-ongelmien paisuessa pullataikinan lailla myös kiista lihavuuden syistä on paisumassa yli äyräitten. Syitä etsivät niin yksittäiset ihmiset kuin tieteentekijät ja dieettigurut, kaikki omista lähtökohdistaan. Elintarvike- ja lääketeollisuus sekä liike-elämä vatkaavat taikinaa kaikin voimin, sillä mitä mahtavammaksi se paisuu, sitä lihavammat ovat niiden voitot.
Kaksi vastakkaista leiriä:
sokerinsyöjät ja proteiininsyöjät
Mielipiteitten ja mainosten kakofonia huumaa, eikä faktojen ja fiktion sekamelskasta ole saada tolkkua. Mikä silloin neuvoksi? Yksi mahdollisuus on luottaa ravitsemusasiantuntijoiden roolin ottaneisiin.
Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa kaikkien kansalaisten ravinnoksi sukupuoleen, ikään, terveydentilaan, työhön ja liikunnan määrään tai laatuun katsomatta runsaasti hiilihydraatteja, vähän proteiineja ja vähän rasvoja. Suositusten antajat eivät ole nähneet tarpeelliseksi julkaista perusteluja näkemyksilleen, uskovathan suomalaiset auktoriteetteihinsa kyselemättä. Hiilihydraattien eli viljojen, perunan, papujen ja sokereiden uskotaan olevan perusruokaa, mikä pitää paikkansa – valitettavasti. Se, että niitä syödään tolkuttomasti, ei ole tae niiden terveellisyydestä.
Myös Yhdysvalloissa suositukset mitoitettiin viimeisten parin kolmenkymmenen vuoden ajan edistämään hiilihydraattien eli viljojen, tärkkelyksen ja sokerin käyttöä. Nyt sikäläisten asiantuntijoiden kelkka on kääntymässä. Miksi? Siksi, että enää ei ole mahdollista ummistaa silmiä siltä tosiasialta, että suositusten mukainen syöminen on yhtenä, mahdollisesti tärkeimpänä syynä yhä useampien kansalaisten liikalihavuuteen ja siinä sivussa räjähdysmäisesti lisääntyneisiin ns. elämäntapasairauksiin. Taloustieteilijät varoittavat seurauksista: kansantalous ei kestä lisääntyviä terveydenhoitokustannuksia.
Tilanne on synnyttänyt runsaasti keskustelua. Väittelyssä runsashiilihydraattista, vähäproteiinista ja vähärasvaista ruokavaliota tyrkyttävät auktoriteetit saavat vastaansa vähän hiilihydraatteja, runsaasti proteiineja ja kohtuullisesti rasvaa suosittavat tutkijat. Lyhyyden vuoksi nimitämme edellistä sokerileiriksi ja jälkimmäistä proteiinileiriksi – kuuluvathan proteiineihin kalan ja lihan ohella munat ja maidon proteiini, kun taas hiilihydraatit ovat sokereita.
Kaikenlaista tutkimusta
Sokerileiri vakuuttaa hiilihydraattien paremmuutta ravintona, varoittaa proteiineista ja vihaa rasvoja. Kun tutkimuksista päättävät ja tutkijat itsekin pitäytyvät osin virheellisiin, osin vanhentuneisiin tutkimuksiin, suosituksia ei tarkisteta eikä uusia tehdä. On myös esimerkkejä siitä, että jos tutkimusta tehdään ja tulokset osoittautuvat tutkimuksen johtajan tai rahoittajan odotusten vastaisiksi, niitä ei julkaista.
Esimerkistä käy viitisenkymmentä vuotta sitten tehty, Keysin tutkimuksena tunnettu rasva- ja kolesterolitutkimus, jonka tarkoitushakuisuus kävi ilmi aikanaan. Kuitenkin sen synnyttämä lumipalloefekti jatkuu: sitä siteerataan vieläkin, vaikka sen virheellisyys tiedetään. Eli mikä kerran keksitään – ja nimenomaan keksitään - siihen aina viitataan.
Rasvatutkimuksen tuloksena luonnonmukaisten eläinrasvojen, kuten voin, läskin ja kananpojan nahkan kuvitellaan lihottavan eli niellyn rasvan ilmestyvän rasvamakkaraksi vyötärölle ja mikä pahinta, aiheuttavan erilaisia terveysongelmia. Luonnonmukaisten rasvojen vahingollisuus oli ja on kuitenkin suureksi osaksi keksittyä. Viime vuosina julkaistu, aikaisempia käsityksiä tarkistava ja uusi tutkimus on tarkentanut eri rasvahappojen vaikutusta terveyteen, mutta mainintoja siitä ei juuri näy. Teollisesti muunneltujen rasvaseoksien sisältämistä transrasvahapoista ja vahingollisesta vaikutuksesta terveyteen vaietaan visusti tai niiden vaarallisuutta vähätellään.
Proteiinien eli lihan, kalan, munien, ja juustojen pelotellaan aiheuttavan milloin mitäkin. Tosiasia kuitenkin on, että proteiinien ”vaarallisuudesta” ei ole tutkimusta eikä muutakaan näyttöä, ja yhtä totta on, että niiden puute aiheuttaa erilaisia ongelmia.
Kokemus ei pidä yhtä teorian kanssa
Sokerileirin alkaessa voittokulkunsa kaupallisten intressien innoittamana yli kolmekymmentä vuota sitten kaksi muuta kehityskaarta alkoi kaikessa hiljaisuudessa. Toinen niistä oli suurta kohua ja julkisuutta saanut sydäntautilääkäri Atkinsin proteiinidieetti, toinen kaikessa hiljaisuudessa tehty monitieteellinen tutkimus ihmiselle optimaalisesta ravitsemuksesta.
Tri Atkins kehitti ruokavalionsa sen tiedon perusteella, mitä hänellä oli ihmisen elimistön reaktioista eri ravintoaineisiin, ja hän havainnoi potilaidensa kokemuksia. Runsashiilihydraattisten ruokavalioiden kehittäjät ja puolustajat hyökkäsivät kilpailijaa vastaan, pystymättä kuitenkaan perustelemaan kantojaan. Aikaa kului kuitenkin kolmisenkymmentä vuotta, ennen kuin tätä proteiiniruokavalioista tunnetuinta alettiin tutkia tieteellisesti siitä huolimatta, että miljoonat ylipainonsa kanssa kamppailevat kokivat tri Atkinsin dieetin pelastuksekseen.
Kokemus osoittaa, mikä lihottaa ja mikä pitää painon hallinnassa. Proteiiniruokavalioihin siirtyneet tietävät, etteivät sokerileirin suositukset pidä paikkaansa. Yksittäisten ihmisten kokemus ei kuitenkaan riitä tutkimuksen syyksi siitäkään huolimatta, että heitä on miljoonia. Elämäntyönsä jonkin hypoteesin todistamiseksi tehneet eivät osoita kiinnostusta uusien hypoteesien tutkimiseen ja pahimmassa tapauksessa pyrkivät estämään uuden tutkimuksen tekemistä ja julkistamista. Ennen kuin tutkimusten rahoituksesta päättävät ja niiden tekijät vakuuttuvat tutkimuksen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä, aikaa kuluu, mitä osoittaa kolmenkymmenen vuoden viive tri Atkinsin dieetin tutkimuksesta.
Elintarvikkeiden tuottajat ja teollisuus ennakoivat tulevaa, investoivat uusiin tuotteisiin ja niiden mainontaan. Liike-elämän tavoite on tuottaa voittoa, eikä sen asia ole vastata kansanterveydestä. Sivusta katsojasta tuntuu siltä, että kansanterveydestä ei vastaa kukaan. Ja lopultakin terveys on yksilöllinen asia. Jokainen vastaa omasta terveydestään ja voi suunnitella ruokansa vastaavasti.
MONITIETEELLINEN TUTKIMUS RATKAISEE
Huimasti kehittyvä tiede ja teknologia sekä erityisesti päivän sanaksi muodostunut geenitutkimus vauhdittaa ravintokeskustelua tällä hetkellä. Aikaisempia tutkimuksia tarkistetaan, ja jos niissä huomataan virheitä, niistä pyritään tiedottamaan. Tieto välittyy reaaliajassa, ja Internet tuo sen kaikkien ravitsemuksesta kiinnostuneiden saataville.
Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehty ihmisen kehityshistorian ja ravitsemuksen tutkimus on tuottanut tietoa kehityshistorian aikana tapahtuneista ravinnon muutoksista ja niiden vaikutuksista terveyteen ja sairauteen. Nykyisen länsimaisen ruokavalion, mutta myös ravintosuositusten ja ihmiselle luontaisen ravinnonkäytön välillä on kehityshistoriallinen ristiriita: ihmisen aineenvaihdunta ei ole ehtinyt sopeutua runsaaseen hiilihydraattien käyttöön. Seurauksena on ylipaino, lihavuusepidemia ja lukuisat niihin liittyvät sairaudet.
Marraskuussa 2002 ilmestyi tri Atkinsin osin rahoittama tutkimus. Toukokuussa 2003 arvovaltaisessa New England Journal of Medicine –tiedelehdessä ilmestyi kolme käänteen tekevää tutkimusta vähähiilihydraattisista ruokavalioista, ja vastaavanlaisia oli ilmestynyt jo aikaisemminkin. Tutkimustulokset osoittivat, että vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla painonpudotus kävi nopeammin ja painonlasku oli useimmissa tapauksissa huomattavasti suurempi kuin vähärasvaista, runsashiilihydraattista ruokavaliota noudatettaessa. Vähähiilihydraattisia dieettejä noudattaneiden verenpaine ja rasva-arvot olivat paremmat kuin vertailuryhmien.
Proteiinidieettien suositukset ovat lähempänä ihmiselle optimaalista ruokavaliota kuin viralliset suositukset. Ratkaisu on ihmisen perimän kannalta optimaalinen, paleoliittinen eli kivikautinen ruokavalio.
Sokereista proteiineihin – uusia suosituksia Yhdysvalloissa
Vuoden 2000 helmikuusta lähtien muutosta asenteissa ja ravitsemussuositusten tarkistusta ei enää ole ollut mahdollista välttää. Yhdysvaltain maatalousministeriön järjestämä Suuri ravitsemusväittely aloitti silloin kiihkeän ja ajoittain ilkeänkin julkisen näkemysten vaihdon sokeri- ja proteiinileirin välillä.
Tutkimusta alettiin tehdä. Syyskuussa 2002 Yhdysvaltain tiedeakatemian kanssa yhteistyötä tekevä, eturyhmistä riippumaton Institute of Medicine (IOM) julkaisi lähes tuhatsivuisen, kahdenkymmenenyhden eri tieteenalojen asiantuntijan laatiman raportin, jossa ravitsemussuosituksia tarkistettiin. Raportti ja lähteinä olevat tutkimukset ovat luettavissa Internetin kautta.
Tammikuun 2003 Scientific American -lehdessä Harvardin yliopiston epidemiologian ja ravitsemustieteen professorit Walter C. Willett ja Meir J. Stampfer tunnustivat, että kymmenen vuotta sitten hyvässä tarkoituksessa annetut ravintosuositukset ovat johtaneet ihmiset harhaan. He julkaisivat tarkistamansa suositukset eri tiedelehdissä.
Yhteistä IOMin ja professorien suosituksille on hiilihydraattien alarajan laskeminen, mutta rasvojen sekä proteiinien määrän lisääminen. Miksi? Ehkä siksi, että aikaisempi rasvoilla pelottelu, rasvan ja proteiinin korvaaminen hiilihydraateilla jouduttiin toteamaan yhdeksi syyksi ylipainoepidemiaan. Keskivertokansalainen syö liikaa sokereita, olivat ne missä muodossa tahansa. Muitakin syitä oli. Tutkimus osoittaa, että sydän- ja verisuonitautien riski lisääntyy runsashiilihydraattisella, vähärasvaisella ravinnolla.
Myös aikaisempia tietoja rasvoista jouduttiin tarkistamaan. Vahingollisimmiksi ihmisen terveydelle todettiin kasvirasvoja teollisesti käsiteltäessä syntyvät transrasvahapot, joiden merkitseminen omana ryhmänään elintarvikkeiden tuoteselostuksiin tulee laiksi Yhdysvalloissa lähivuosina.
LÄHTEITÄ
The United States Department of Agriculture. Symposium of the Great Nutrition Debate. A Verbatim Transcript. 24.02.2000. http://www.usda.gov/
Dietary Reference Intakes for Energy, Carbohydrates, Fiber, Fat, Protein and Amino Acids (Macronutrients). Food and Nutrition Board, Institute of Medicine, National Academy of Sciences. National Academies Press, 2002. http://www.nap.edu/books/
New IOM Nutritional Guidelines Are Precursor to Labeling Changes. October 2002. Thompson Publishing Group, Inc. http://www.thompson.com
Walter C. Willett, Meir J. Stampfer. Rebuilding the Food Pyramid. The Dietary Guide Introduced a Decade Ago Has Led People Astray. Some Fats Are Healthy for the Heart, and Many Carbohydrates Clearly Are Not. Scientific American, January 2003, s. 52-59.
Discover Dialogue: Nutritionist and Physician Walter Willett. A Voice of Reason on Diet. Discover, March 2003, s. 16. http://www.discover.com